Vanha herra katseli keltaisia munia ja mallasi niiden päälle riialaisia sardiineja. Pisteli aimo kasan voileipiä ja rahkapiirakkaa suihinsa. Joi päälle pannullisen kahvia ja huokasi: "Voi kun aina olisi pääsiäinen!"
Voiko kauniimpaa kiitosta mieheltään saada, kun on koko viikon pistänyt kotia kuntoon ja ruokaa uuniin ;)
Tuhdin aamiaisen jälkeen piti päästä ulos tuulettumaan.
Tuiskun jäljiltä kanaset olivat yltä päältä lumessa,
mutta iltapäivän auringossa ne pöyhistelivät itsensä villeiksi ja vapaiksi.
Lunta meillä piisaa.
Ihan piti lapioida pottumaan halki polku, että pääsin pudottamaan lumen kasviskopin katolta.
Etupihalla on kaunis nietos - kunnes rusakot karkeloivat sen yöllisissä pippaloissaan jälkiä täyteen.
Takapihalla on vuori. Pitäisikö kaivaa tunneli sen syövereihin?
Takapihalla on vuori. Pitäisikö kaivaa tunneli sen syövereihin?
Kas, siinähän yksi pupu jo norkoilee ja lisää on kavereita sisällä touhuamassa...
... liekö karamelleja norkoavat...
... kunhan eivät käpäliään polttaisi pomppiessaan ympäri huushollia.
Ja ketähän ne nämä mahtavat olla?
Kaksi lintusta on lennähtänyt keittiön työtasolle. Toinen on jo kovasti pesäpuuhissa.
HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!
Vanha rouva