Ihan sisällä / pihalla

Aamulla nousin linnunlaulunaikaan ylös. Keitin tipunmunat keltaisiksi ja mallasin ne itäsaksalaisiin munakuppeihin. Tein salaatti- ja hedelmävadin, leivoin piirakan ja katoin kaiken kauniisti.

Vanha herra katseli keltaisia munia ja mallasi niiden päälle riialaisia sardiineja. Pisteli aimo kasan voileipiä ja rahkapiirakkaa suihinsa. Joi päälle pannullisen kahvia ja huokasi: "Voi kun aina olisi pääsiäinen!"

Voiko kauniimpaa kiitosta mieheltään saada, kun on koko viikon pistänyt kotia kuntoon ja ruokaa uuniin ;)

 

Tuhdin aamiaisen jälkeen piti päästä ulos tuulettumaan. 

Tuiskun jäljiltä kanaset olivat yltä päältä lumessa, 

mutta iltapäivän auringossa ne pöyhistelivät itsensä villeiksi ja vapaiksi.

 

Lunta meillä piisaa. 

Ihan piti lapioida pottumaan halki polku, että pääsin pudottamaan lumen kasviskopin katolta. 

Etupihalla on kaunis nietos - kunnes rusakot karkeloivat sen yöllisissä pippaloissaan jälkiä täyteen.
Takapihalla on vuori. Pitäisikö kaivaa tunneli sen syövereihin?

Kas, siinähän yksi pupu jo norkoilee ja lisää on kavereita sisällä touhuamassa...

... liekö karamelleja norkoavat...

... kunhan eivät käpäliään polttaisi pomppiessaan ympäri huushollia.

 Ja ketähän ne nämä mahtavat olla?

Kaksi lintusta on lennähtänyt keittiön työtasolle. Toinen on jo kovasti pesäpuuhissa.

HYVÄÄ PÄÄSIÄISTÄ!

Vanha rouva

Keltainen kevään tuo

Hanki on alkanut kukkia. 

Tarkoittaako se sitä, että kevät tulee? 

Kinos on vielä metrin korkuinen, 

mutta niin vaan kukkakranssi on hangelle ilmestynyt.

Pelastin kukkakranssin sisätiloihin, sillä ulkona on pakkasta 13 astetta. Tälläsin kranssin lattialle, jotta näkisit kunnolla sen koon. Tein kranssin kilosta keltaista pellavalankaa 4,5-koukulla. Yksittäisten kukkasten ohje on tässä. Taustaksi leikkasin vahvasta pahvista ympyrän, jonka virkkasin peittoon samalla pellavalangalla. Liimasin kukkaset taustaympyrään kuumaliimalla. Siinä se.

Kranssi pääsi eteisen seinälle.

Vanha rouva

Taltutettu ruusupallo

Kässäkoppaan oli yön aikana ilmestynyt kummallinen pallo. Eikä mikä tahansa tylsä potkupallo, vaan pehmoinen, monivärinen, ruusuisen oloinen ja terälehtiä täynnänsä.

Minun piti tarkastella sitä lähempää, mutta pallo olikin luikahtanut kartanolle ja hypännyt kukkatukeen. Kait se kuvitteli olevansa ennenaikaisesti puhjennut superkärhö. Kun olin tarttumassa palloon, se heittäytyi pihakeinuun:

 

Kahlasin lumisen pihamaan poikki keinulle katsomaan palloa, joka ei halunnutkaan olla superpallokukkanen, vaan ilmeisesti pommivauhteja vailla oleva pikkulellikki. Juuri, kun olin saamassa lellivauvan syliini, se pyörähti pihamaalle:

Korkean nietoksen edestä minä vihdoinkin nappasin ruusupallon syliini ja kannoin varmaan talteen:

 

Pistin pallon häkkiin ja heilautin häkinsuun kiinni. Vompuloin sen vielä rautalangalla säppiin oikein kunnolla, ettei pallo pyörähdä yön aikana tuntemattomille pihoille. Nyt tarhattu pallo keikkuu ovenpielessä ja toivottaa kotiintulijat tervetulleiksi. 

Sainpas taltutettua rauhattoman!

Vanha rouva

PS. Ruusut virkkasin puuvilla-, villa- ja akryylilangoista nelosen koukulla. 

Kiinnitin ruusut U-mallisilla rautalankahakasilla oasispalloon. 

Liimaa en käyttänyt, jotta ruusut voi irrottaa ja käyttää johonkin muuhun hömpötykseen halutessaan.
Tässä ruusun ohje suoraan Pinterestin ihmeellisestä aarreaitasta:

Koti norsuille

Vanhan herran keräämiä Kupittaan saven norsuja on siunaantunut sen verran, että niiden laiduntaminen yhdessä laumassa on vaikeaa. Norsut ovat kuitenkin sen verran kauniita, ettei niitä aina haluttaisi pimeään kaapiin teljetä.

Nyt vihdoinkin on missä laiduntaa: tuunasimme vanhan kirjakaapin norsujen kodiksi!

Idea iski, kun Vanha herra toi maalikaupasta kaatopaikkatuomion saaneen tapettikirjan. Levitin samansävyisiä tapetinpaloja olohuoneen lattialle ja mietin, minkälaisen kollaasin tekisin tauluksi. Pyllistelin lattialla etuperin ja takaperin ja silmäni iskivät tummanruskeaan kirjakaappiin. Kaappi on anopin peruja. Reissussa rähjääntynyt, kolhiintunut ja klenkka eivätkä lasiset liukuovet mene kunnolla kiinni. Katsoin anovasti Vanhaa herraa ja hän katsoi takaisin hyväksyvästi.

Vanha herra liisteröi tapetinpaloja taustavaneriin. Minä maalasin kaapin kalkkimaalilla kahteen kertaan. Lopuksi vahasin. Kannoimme kaapin takaisin olohuoneeseen ja kas, olohuone näyttää ihan uudelta. Muutos maksoi muutaman kympin ja nyt on kaappi samaa sävyä kuin ruusutoolit. Kaappi passaa nyt myös seinään ja mattoon (KLIK). 

Ilta-auringon valossa norsut töräyttelivät ilmoille kiitoksensa uudesta kodista.

Vanha rouva

Nuuskuttelua

 

Naisten päivänä pitää olla ruusuja, tuoksuja, konvehteja, kuohuvaa juomaa ja kakkua. Ainakin Venäjällä. Siellä naistenpäivä on suuri kansallinen juhla: tehtaissa ja konttoreissa miehet juhlivat työtovereitaan, aviomiehet vaimojaan ja salarakkaitaan, pojat mummojaan, tätejään, äitejään, sisariaan ja tyttöystäviään...

 

Vanha herra on viettänyt niin monta naistenpäivää Neuvostojen maassa, että päivän juhlistaminen ei tuota tuskaa. Se on selkäytimessä. Joten naistenpäivänä hänen naisensa sai kimpun ruusuja, pullollisen hajuvettä, kuohuvaa juomaa sekä kolme suklaalevyä...

... suklaalevyistä Vanhan herran nainen leipoi suklaakakun, johon hän tarvitsi: 300 g tummaa suklaata, 150 g voita, 3 munaa, 2 dl sokeria, 2 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 dl suolapähkinöitä ja pussillisen pieniä suklaamunia.

Kakun nainen teki näin: suklaa (200 g) ja voi sulatetaan kattilassa miedolla lämmöllä ja jäähdytettään viitisen minuuttia. Sillä aikaa vatkataan munat ja sokeri vaahdoksi. Keskenään sekoitetut jauhot, leivinjauhe ja suolapähkinät lisätään munavaahtoon vuorotellen suklaa-voi-sulan kanssa. Kaadetaan taikina 20-senttiseen irtopohjavuokaan ja paistetaan 175 asteessa uunin alatasolla 40 min.

Jäähdytetyn kakun päälle nainen laittoi ison körön suklaamunia ja suolapähkinöitä. Sitten hän sulatti 100 g suklaata ja teki rentoja raitoja koko komeuden päälle.

Vanha herra maiskutteli naisensa kakkua. Nainen nuuskutteli ihanaa miestään ;)

Vanha rouva

 

Uusi täysi koppa

Kun käsityökoppa tyhjentyi langoista ja kankaista, piti vasiten lähteä kirkonkylälle hakemaan täydennystä.

Sain hullunhalvalla paksua juutti (?) lankaa, joka on karkeaa ja jämäkkää ja seisoo melkein itsekseen.

Tein toisenkin hullunhalvan lankaostoksen: kilo auringonkeltaista pellavalankaa kympillä. Mitä keltaisesta pellavasta syntyy - se jää nähtäväksi.

Aloin virkata punaisesta langasta vitosen koukulla ympyrää, joka  itsekseen kupristui ja alkoi kiivetä ylös. 

Koppahan siitä syntyi! Onneksi hamstrasin pellavalankaa, jotta sain uuteen koppaani täytettä. 

Kun melkein koko sunnuntaipäivä meinasi mennä koppaa väkeräessä ja väreistä nauttiessa, Vanha herra hermostui ja raahasi minut ulos katsomaan maailman värejä:

Emme olleet merenrannassa yksin, vaan meitä seurasi arvovaltainen raati rantakuusien korkeuksista:

  

Ulkoilun jälkeen piti oitis tyhjentää koppaa.

Vanha rouva

Tyhjä koppa

Piti tulla villapaita. Lanka loppui kesken. 

Piti tulla pipo ja kaulahuivi. Kutitti. 

Piti tulla jotain muuta. Potutti.

Tuli kaksi pyöreää tyynyä.

Sisätyynyihin tukin kangasjämät.

Ei potuta enää.

Nyt on tyhjä lanka- ja kangaskoppa. 

Hip hei huraa!

Vanha rouva