Asuntoja trenditietoisille

Nämä veikkoset idean raakkuivat ilmoille. Olivat niin kovasti kotikoloja vailla, että Vanhan herran kanssa pistimme parastamme tilanteen korjaamiseksi.

  

Vanha herra mittaili, sahaili, naulaili, nikkaroi ja porasi. Minä sudin värejä. Listat ja porrasorret asensimme yhteistuumin. Naapurista lainattiin korkeat a-tikkaat ja niin asensimme... tämän tässä:

 

Asensimme autokatoksen päätyyn seitsemän asunnon rivitalon. Kullakin asunnolla on omanlaisensa oviaukko, joten asukkaat voivat valita itselleen parhaiten passaavan. Värien mukaankin voivat trenditietoisimmat suunnistaa kotiovelleen.

Rakennusprojektiin saatiin kulumaan neljä laudelautaa, kaksi seinäpanelinpätkää, entisen häkkisängyn pinnapuita sekä muutama kukkatikku. Maalit olivat purkinpohjia ja ruuvit romukopan jämiä. Ei tullut hirmukalliiksi tämä asuntoprojekti, ei.

Rivitalo oli ollut paikoillaan puoli tuntia, kun ensimmäinen sinitiainen kävi tutkimassa jokaikisen asunnon. Sitten sinistä yksiötä tutki talitintti ja viimeisenä paikalle lennähti varpunen. Saapas nähdä, kuka ensimmäisenä haalaa kortensa ja ruohotupponsa taloon.

Vanha rouva

Ällöä pinkkiä

Leivoin pienen kakkupohjan. Jaoin pohjan kolmeen osaan ja laitoin kumpaankiin väliin ensin omatekemää omenamarmeladia ja sen päälle banaaniviipaleita sitruunamehun kera. Banaanien päälle lusikoin mansikkarahkaa. Leikkuulauta kakun päälle ja kakku jääkaappiin yöksi mehustumaan.

Tänä aamuna kaulin paketillisen vaaleanpunaista sokerimassaa ohueksi. Laapin ensin kakun päälle omenamarmeladia ja painelin sitten sokerimassalevyn kakun pintaan. Alareunasta tuli niin kammottavan ruma, että se oli pakko meikata piiloon pinkillä helminauhalla ;)

Liiteristä löytyi suuria ja mehukkaita mansikoita, joista tein koristuksen kakun päälle. Tämä on minun mittapuuni mukaan aika omituinen täytekakku, sillä siinä ei ole lusikallistakaan kermaa! Mutta hyvää oli, mehevää ja raikasta.

Nyt nautin vaalenpunaisista tulppaaneista ja pinkeistä suklaamunista.

Vanha rouva

Pupuja pitkin seiniä

Kronasin vintiltä kevätkoristeet esille. Yhdestä lootasta löytyivät anopin peruja olevat keltaiset emaliastiat.

Yhdessä mukissa nököttää Vanhan herran pupujussi. Toinen muki on vielä ilman asukasta. Emalikannuun panin kirjavia tulppaaneja. Ämpärin täytin koivunrisuilla. Risut saivat oksilleen pari vuotta sitten kipsaamani munat.

Katso, miten hyvin romukaupasta hamstraamani amerikkalainen vauvavaaka passaa emaliastioideni kanssa!

Kevätkoristevarastossa oli myös iso vadillinen viime vuonna tekemiäni pyykkipoikapupusia. Niiden viimevuotiseen esillepanoon voit kurkata klikkaamalla tästä. Nyt pupuset olivat niin vikkeliä, että kerkisivät kriipiä omia aikojaan seinälle ripustamaani pajukranssiin. Siinähän kisaavat.

Pääsiäiseen on vielä kuukausi aikaa, mutta meillä meno on äitynyt nyt jo ihan mahdottomaksi. Vain narsissit ja suklaamunat puuttuvat.

Lauantaiterveisin

Vanha rouva

Polven kapein kohta

Tilasin ummikkona verkkokaupasta työmekon. Ihanan oranssin A-linjaisen trikoomekon.

Mutta oi ja voi, se osoittautui aivan liian lyhyeksi. Pikemminkin kysymyksessä oli tunika. Tai no, olen siinä mielessä vanhanaikainen, että mekon pitää ulottua polven kapeimpaan kohtaan. Minimekot ovat kauniita nuorten ja sulokkaiden neitojen päällä. Minä olen vain sulokas, joten asialle piti tehdä jotain. Palauttaa en vaatetta halunnut, sillä muuten se oli täydellinen.

Aikani kaikenmaailman pidennysvirityksiä mietittyäni päädyin virkaheittoon pitsinpätkään. Olen virkannut puuvillapitsin joskus kauan, kauan sitten ja siitä lähtien se on odottanut elämäntehtäväänsä. Nyt se sen sai - mustaksi värjättynä.

Niin mekosta tuli justiinsa oikean pituinen ja oman mielen mukainen. Oitis sveitsiläinen naisasiakas kävi töissä helmoihini käsiksi ja oli ohjetta vailla ;)

Aurinko paistoi puoliltapäivin niin helakasti, että tälläsin itseni seinustalle nauttimaan ihanasta lauantaista. Kutsuin Vanhan herran kanssani penkille ja peittelin hänet kanssani viltin alle. Kysyin: "Arvaas, missä me nyt olemme?" Vastaus: "Vanhainkodissa!" Ja minä kun sveitsiläisrouvan elähdyttämänä kuvittelin meidän alppimajalle viltin alle päivää paistattelemaan...

Komensin miehen matkoihinsa - ei niin mitään mielikuvitusta, ei. Mutta kohta kävi käsky syömään ja siinä sitä olikin sitten mielikuvittelua kerrakseen. Vanha herra nimittäin rustasi punajuurista sosekeittoa ja koristeli höyryävän herkkulautasen siemenillä ja smetanalla. Ja silmissä oli ihan selvästi uskollisen sveitsiläisen vuoristokoiran lutunen ilme. Vain se rommitynnyri leuan alta puuttui ;)

Vanha rouva

Possunpunaista

Vauvoja ei huushollissamme enää ole, mutta pikkuneitejä löytyy kolmin kappalein. Kaksi heistä sai pikkusukat. Kolmannelle lupasin ruusukvartsihelmeni, kunhan neitokainen hieman varttuu. Hajuveden taidan keritä suhuutella ennen neitokaisen rippillepääsyä ;)

Pitsinuttua mielin tehdä, mutten löytänyt tarpeeksi romanttista mallia. Niin minä sitten ostaa päräytyin vaaleanpunaista bambulankaa ja aloin virkata koukulla numero 3,5. Virkkasin ja virkkasin, mutten ilennyt virkata kokonaan vaaleanpunaista, vaan karkotin imelyyttä murrettuilla lempiväreilläni. Syntyi vilukissan harteille passaava huivi, aika iso ja kivan pehmoinen. Painoa komeudella on 630 g.

 

Kokeilin romulaatikon virkaa tekevän puuarkun maalaamista. Vanha herra on nikkaroinut puukkuarkun koulun puutyötunneilla. Pesin ja puunasin liki viisikymppisen tekeleen ja vetelin sen possunpunaiseksi. Siitä tuli niin kammottavan värinen, että minun oli pakko sutia se uudestaan hieman tummemmalla kalkkimaalilla.

 

Possupinkki paistaa sopivasti tummemman maalin alta, sillä hioin pintaa pikkuisen santapaperilla. Alkuperäinen oranssinpuhuva koulumaalikin muistuttaa olemassaolostaan. 

Mallasin puuarkun pöydän päähän ja täytin sen kukkasilla. Oli siinä Vanhalla herralla ihmettelemistä, kun se nosti arkun kannen auki!

Selasin yhtenä ehtoona venäläistä pukuhistoriaa käsittelevää kirjaa. Kauniita pukuja oli vaikka kuinka monta. Yllätyksekseni huomasin, että minua miellyttivät eniten kaikki vaaleanpunaiset ihanuudet, vaikkei vaaleanpunainen väri ole ikinä kuulunut ykkösväreihini.

 

 

 

Muistat varmaan, että minun pitää tuunata kevätsesongiksi leskieverstinnalle uusi puku.

En yhtään yllättyisi, jos puvusta tulisi vaaleanpunaisen kukertava...

Vanha rouva