28.12.2019

Perhepotretti

  

Sain inspiraatiokohtauksen käydessäni ystävän kotona kyläilemässä ja saamassa ihania lankoja jouluksi. Nyt joululahjalangat sekä lankalaatikon muut samansävyiset ovat muuntautuneet uuteen olomuotoon:


Stansta etsi minulle peruspipon ohjeen netin syövereistä, ja sitten vaan pyöröpuikot rullaamaan. Yhdistelin Maijaa, Dropsin Alpacaa ja Sockia ja kudoin viitosen puikoilla. Pipoista tuli ihanan paksuja ja muhkeita. Viides pipo muutti uuteen päähän ennen kuin kerkisin kuvia ottaa, joten ihan haluttavia kait näistä tuli.


Ennen joulunpyhien pipomaratonia sain valmiiksi uuden villapaidan edellisen samanmoisen nuhjaannuttua kolmessa viikossa ja yhdessä pesussa raakkikuntoiseksi. Nyt olin viisaampi ja käytin Arwettaa ja Dropsin Kid-Silkiä, joiden olen todennut pysyvän kuosissaan. Malli on omasta päästä ja mitat omasta kropasta.

Jossain välissä olen näköjään kutonut myös ärjynväriset saapassukat itselleni. Näkyvät halunneen joulukuun perhepotrettiin:


Uudenvuoden ensimmäinen neuleprojekti on jo puikoilla. 
Mutta ylläripylläri, väri ei ole lähelläkään punaista.

Vanha rouva

22.12.2019

Matkaherkku ja vanhat tutut

 

Joulukuun aikana on tullut istuttua junissa ja busseissa matkalla sinne sun tänne. Käsityön ja vakavamielisen kirjallisuuden lisäksi olen noilla matkoilla kahlannut läpi ison pinon akkainlehtiä. Kuvasin muutaman reseptin kameralla ja nyt kokeilin ensimmäistä:

1. Vatkaaa huoneenlämpöinen voi ja sokerit kuohkeaksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten.

2. Hienonna Omarit murusiksi. Lisää ne keskenään sekoitettuihin kuiviin aineksiin. Lisää seos ja puolet puolukoista voi-sokeri-seokseen. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

3. Laapi taikina kylmällä vedellä kostutetuin käsin leivinpaperilla vuoratulle uunipellille (emäntäkoulussa opetettiin, että usein ihmiskädet ovat paras työkalu kaikenmaailman nuoijoihin verrattuna). Levitä loput puolukat kakun päälle.

4. Paista 175 asteessa uunin keskitasolla puolisen tuntia.

5. Leikkaa täysin jäähtynyt levy pieniksi kolmioiksi. 

6. Nauti tahmean imeliä herkkukolmioita pieni annos kerrallaan.

VAROITUS: Erittäin koukuttavia!



Emäntäkoulusta kun tuli puhe, täytyy näyttää Irmeli-opettajan vinkit pikkupullien eri variaatioista. Kaikkia olen vuosien varrella pyöritellyt, mutta joulua en voi kuvitella ilman erilaisia joulupullia:


Joulu ilman sekemetelisoppaakin on täysin mahdoton. Niinpä hyvissä ajoin ennen pyhiä kaupasta kulkeutuu kotiin erilaisia ja erisisältöisiä sekahedelmäpussukoita. Liotan hedelmiä lantratussa omenamehussa yön ylitse ja aamusella kiehautan pulleista hedelmänpalasista fariinisokerin kanssa makoisan sopan. 

VAROITUS: Erittäin huonosti säilyvä elintarvike!


Herkullista joulunalusaikaa!

Vanha rouva

17.12.2019

Toivekakutuksia


Poroleivosta varten tarvitset: 500 g voitaikinalevyjä, 1 muna, 150 g ranskankermaa, 100 g piparjuurituorejuustoa, 100 g pororouhetta, mustapippuria, persiljaa ja pakastepuolukoita.

Sulata voitaikinalevyt. Jaa kukin levy kolmeen osaan ja poista pari senttiä pitkältä sivulta, jotta saat tasakylkisiä, n. 4 cm pituisia neliöitä (jos et poista tuota paria ylimääräistä senttiä, saat ISOJA leivoksia - syötyä nekin kyllä tulevat). Paina veitsellä sentin päähän neliöiden reunasta pienemmän neliön rajat, mutta älä paina ihan pohjaan asti. Täyte tulee tähän keskusneliöön, joka ei rajaviivan ansiosta nouse uunissa viutiloon. Voitele neliöiden reunat munalla. Lusikoi kunkin neliön keskelle täytettä (sotkota ranskankerma, tuorejuusto, pororouhe ja mustapippuri sekaisin). Paista 225 asteessa 15 min. Kun leivokset ovat jähtyneet, koristele ne persiljalla ja puolukoilla.


Omenakanelikakun pohjaa varten tarvitset: 150 pipareita ja 60 g voisulaa. Murskaa piparit ja sekoita voisula joukkoon. Painele pohjamuru irtopohjavuoan renkaan sisälle suoraan tarjoiluvadille. 

Kakkutäytettä varten tarvitset: 6 liivatelehteä, 2 rkl vettä, 500 g sokeroimatonta omenasosetta, 1,5 dl sokeria, 200 g tuorejuustoa, 1 tl vaniljasokeria, 1 tl kanelia ja 2 dl kuohukermaa vaahdotettuna. 

Liota liivatteita kylmässä vedessä ainakin 5 min. Vatkaa kerma. Sekoita kerman joukkoon omenasose, sokeri, tuorejuusto ja mausteet. Parhaiten tämä käy monitoimikoneella. Purista liika vesi liivatelehdistä ja sulata ne kuumaan vesitilkkaan. Liruttele liivateseos täytteeseen koneen käydessä. Kaada täyte piparipohjalle ja hyydytä jääkaapissa yön yli.

Jos olet hyydyttänyt kakun suoraan tarjoiluvadille irtopohjavuoan renkaan sisälle, sinun tarvitsee vain irrotta rengas kakun ympäriltä ja koristella kakku. Käytä koristelussa mielikuvitustasi ja ruokakaapin aarteita. Kuvan kakussa minä käytin kokonaisia piparkakkuja ja piparipalloja, piparminttutankoja, kermavaahtoruusuja, kuivattuja omenarenkaita, kuivattuja ruusunterälehtiä ja kultapuuteria. 

Makoisia hetkiä!

Vanha rouva

11.12.2019

Elämä ilman Rembrandtia


Kaiken keskellä on pysähdyttävä. Hiljennyttävä itsensä äärelle. 
Hengitettävä. Istuttava kädet sylissä. 
Käveltävä vieraassa kaupungissa. 
Katsottava syvyyteen.


Joskus pitää nähdä kullan kimallusta.


Aika ajoin pitää mennä kauas ajassa.

 

Välillä on hyvä muistella lähimenneisyyttä.
Juhlallista ja arkista.



Mitä elämä olisi ilman Rembrandtia?


Olisiko elämä helpompaa?


 Arkisempaa?

 

Makeaa? Huoletonta? Helppoa? Vaikeaa? Hälläväliä? Millintarkkaa?

 

Yksinäisempää elämä ainakin olisi, siitä olen varma.


Tatu Pekkarisen sanoin:

Niin pieni ihmissydän on, niin avara ja pohjaton.
  Se kätkee suuret unelmat ja
vihan, lemmen maailmat.
  Riemujen rikkaus ja surujen summa,
onnekas rakkaus ja tuskakin tumma,
  syömmehen pienehen mahtua voi,
onnea iloa, oi.
  Aatosta jaloa ja alhaista mieltä.
Tunteiden paloa ja kylmyyttä sieltä
  syömmestä pienestä löytyä voi,
paljon mi´ kohtalo soi.
 

Elämä ilman tärkeitä ihmisiä on erilaista. 
Ystävät, sukulaiset ja lapset antavat perspektiiviä. 
Lämmin kiitos pienestä palasta joulukuista elämää Helsingissä ja Tampereella. 
Ilman teitä ja Rembrandtia en olisi minä.

Vanha rouva

17.11.2019

Sunnuntaikakkuja

Pitkästä aikaa iski leipomisvimma.

Viime sunnuntaina leivoin keikauskakun. Ohjeita on netti täynnänsä, joten valitsin summamutikassa jonkun. En kuitenkaan käyttänyt ananasrenkaita, kuten mummuni teki 60-luvulla, vaan pilpoin vuoan pohjalle pari isoa omenaa.

Kun keikautin kypsän kakun tarjoiluvadille, kakku näytti sangen värittömältä, melkein rumalta. Päätin tuunata pinnan sillä, mitä kaapista ja hedelmäkulhosta löytyi.

Kakun päälle pääsi mandariini- ja persimoniviipaleita, pehmeitä aprikooseja, vihreitä kuulia, piparipalloja ja pähkinöitä.

Lopullisen silauksen tein ruokosokerilla ja ruusunterälehdillä, joita toin pussillisen Istanbulista.

Arvaa, mitkä herkut hävisivät ensimmäisenä kakun päältä?


Tänä sunnuntaina leivoin suklaakakun, sillä Vanha herra hiplasi kauppareissulla taloussuklaalevyä sen verran kaihoisasti.

Kakkua varten sekoitetaan ensin 3 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta, 1 tl suolaa, 2 dl kaakaojauhetta, 2,5 dl sokeria, 2 dl fariinisokeria ja 150 g taloussuklaata rouhittuna. Sitten taikinaan lisätään 4 munaa, 2 dl voisulaa ja 1 dl kahvia. Kakkutaikina kipataan 24 cm vuokaan ja paistetaan 180 asteessa puolisen tuntia. Kaukku saa jäädä keskeltä uudeksi.

 

Ripottelin tumman kakun päälle tomusokeria ja ruusunterälehtiä. Kyytipojaksi vispasin purkillisen kermaa.
 

Mitähän sitä ensi sunnuntaina leipoisi?

Vanha rouva

13.11.2019

Töyhtöjä

 

Vanha herra meni kerrankin mykäksi merenjäällä. Vaikka mies on elänyt ikänsä tällä rannalla, ei hän ole kuunaan nähnyt lahtea töyhdöillä täplitettynä. Sen takia hän ei kummemmin ihmetellyt, kun sisämaasta tuotettu vaimo laskeutui ihastuksesta kiljahdellen mahallensa ja alkoi zuumata töyhtöjä.



Jokaikinen töyhtö oli omanlaisensa. Aurinkoisessa pikkupakkasessa töyhdöt kertautuivat ja heijastuivat kirkkaan jään pinnasta. Sisämaan ihminen oli mykistynyt meren kylmästä taidenäyttelystä.


Rantakaisla oli alistunut jään tahtoon ja tehnyt kurkistusportin kohti aurinkoa. 

Vanha rouva

12.11.2019

Puita ja muita

 

Ennen lumia sidoin kolme mustikkapuuta tikkujen nokkaan. Yhden mustikkapuun valoin betoniseen jalkaan, mutta sitten älysin siirtää valuhommia ensi kesään ja ulkoilmaan. Sen verran sottaista puuhaa oli betonihommat autotallissa.

Laitoin mustikkapuut olohuonetta ilostuttamaan. Pikkujoulututti sen verran, että otin esille ensimmäiset joulupallot Vanhan herran vastalauseista huolimatta. Ensimmäisen aidon kuusenkin lykkäsin maljakkoon.


Ulos betonoin puujalan, johon värkkäsin kuusesta kuusen. Pikkukuusi kera punaisen ruusun pääsi koristamaan seinässä roikkuvaa kelkka-hokkari-härpäkettä.


Joulukausi on korkattu. Tahti sen kun kiihtyy.

Vanha rouva

9.11.2019

Kierrätyspussista


Muutama aika sitten löysin mielenkiintoisen tuunausidean (KLIK) Oli aika -blogin Titalta. 

Kohtasin kuitenkin ylitsepääsemättömiä raaka-aineongelmia. Meillä ei juoda semmoisia juomia, joista jäisi  muovikorkkeja. Piti vasiten töistä nyysiä limsapullonkorkkeja ennen kuin nakkasin pullot kierrätyssäkkiin.

Sitten etenin Titan ohjeiden mukaan. Levitin voipaperia pöydälle. Loppasin keltaisen vissykorkin voipaperin päälle ja mustia limsakorkkeja ympärille. Vielä toinen voipaperi korkkien päälle. Sitten aloin silittää. Kyllä, silittää silitysraudalla. Ensin ei tapahtunut mitään, mutta sitten paksut korkit painuivat lysyyn ja liimautuivat toisiinsa kiinni. Voipaperit irti ja sitten pienoista vääntelyä, jotta kukka asettui oman maun mukaan.

Vanha herra porasi kulmakarvat koholla reiän terälehteen. Liimasin kuumaliimalla helmiä keskustan ympärille. Riipukseksi valikoitui afrikkalainen kierrätyspaperista tehty helminauha.


Minä niin tykkään tästä. Silitän korkeista jotain muutakin, kunhan saan korkkeja.

Kiitos Titta ideasta!

Vanha rouva

24.10.2019

Kuusipuita


Satavuotiaista laudoista (KLIK) jäi palasia, joten Naapurinmies sirkkelöi jämäkuusia. Vanha herra porasi kuhunkin kuuseen reiän ja asensi reikään messinkirenkulan miljoonalootastaan. Hoksasin ripustaa yhden kuusipuun mustikkakranssiin. Mustikkakranssi pääsi alahuonerakennuksen ikkunaan.

 

Päätin edellisen juttuni siihen, että aloin vääntää rautalankaa (KLIK) luomisentuskissani. Rautalangat piti aluksi kieputella korkkiruuville puukapulan avulla. Sitten väänsin kuuden millin paksuisesta korkkiruuvista kranssille kaksinkertaisen rungon. Lopuksi kieputtelin rungon ympärille ohuempaa rautalankakorkkiruuvia. Syntyi syheröisen graafinen rautakranssi. Koska kuusipuita oli valmiina, ripustin semmoisen rautalankakranssiin.


Vielä on kolme kuusipuuta jemmassa, joten kaipa minun pitää kehitellä niille uusia elämäntehtäviä. 
Olisiko ideoita?

Vanha rouva

11.10.2019

Turhaa työtä


Sain valmiiksi paksuilla puikoilla paksusta langasta kudotun paidan. Ei mallia, ei ohjetta, vaan oma pää ja omat mitat. Kevyt ja ilmava paita peittää pepun ja on laatikkomaisen väljä. Ei purista eikä kiristä mistään. Se on tärkeää, kun haluaa kietoutua lämpimään eikä halua joka makkaran näkyvän.


Muuten hyvä paita, mutta nyt tulee se iso MUTTA. Miksi hiivatissa suuren suomalaisen langanvalmistajan langat hinkkaantuvat parin käyttökerran jälkeen nukkaisen ja nuhjuisen näköisiksi? Ihan kuin paitaa olisi käytetty monta vuotta. En uskalla edes ajatella, minkänäköinen paita on pesun jälkeen. Turhaa työtä on turha tehdä. Oli sitten sen viimeinen kerta, kun ostin kotimaista.


Nämä kahdet villasukat kudoin saksalaisesta sukkalangasta. Vasiten halusin kokeilla, miten lanka nyppääntyy. Ei nyppäänny. Kirjavia sukkia olen pitänyt koko kesän. Pitänyt ja pessyt ja pitänyt. Ne ovat yhtä tasaiset ja nypyttömät kuin yksiväriset, vasta valmistuneet sukat.

Jos joku tietää hyvän suomalaisen neulelangan, kertokoon. Langan pitää olla pesunkestävä, nypytön, vanumaton ja venymätön. Sen pitää pitää värinsä, tuntua mukavalta ja olla lämmin.

Vanha rouva