Vanhan herran cappuccinokakku

Tässä cappuccinokakku, jonka leivoin Vanhan herran vanhenemisen kunniaksi.

Taikinaan tarvitsin 125 g voita, 70 g sokeria, 1 rkl cappuccinojauhetta, 250 g vehnäjauhoja sekä 1 munan. Lykkäsin kaikki aineet monitoimikoneeseen ja hurautin taikinaksi. Taikinapallo sai tekeytyä kelmuun käärittynä jääkaapissa puolisen tuntia. Sitten kaulitsin sen pyöreäksi levyksi, jolla vuorasin halkaisijaltaan 26-senttinen irtopohjavuoan.

Täytettä varten tarvitsin 4 munaa, 125 g voita, 220 g sokeria, 4 rkl maitoa, 500 g mascarponea, 500 g maitorahkaa, 75 g suklaarouhetta, 8 rkl mannaryynejä, 1 rkl cappuccinojauhetta, 2 rkl sitruunamehua.

Erottelin valkuaiset keltuaisista. Vatkasin heti 2 valkuaista kovaksi vaahdoksi ja jätin odottamaan hetkeksi. Sitten vatkasin voin ja sokerin valkeaksi vaahdoksi ja lisäsin seokseen kaikki keltuaiset yksi kerraan hyvin vatkaten. Lisäsin muut aineet. Lopuksi nostelin täytteeseen varovasti valkuaisvaahdon. Täyte kakkuvuokaan ja kakku 180 asteeseen tunniksi.

Kakun paistuessa vatkasin loput kaksi valkuaista kovaksi vaahdoksi. Vaahtoon lisäsin 100 g sokeria ja 1 rkl cappuccinojauhetta pienissä erissä koko ajan vatkaten. Kun kakku oli paistunut vaaditun tunnin, otin sen varovasti uunista ja levitin valkuaisvaahdon sen päälle. Paistamista jatkettiin vielä vartin verran.  

Kakku kannattaa ottaa uunista varovasti (se hyllyy keskeltä uhkaavasti!) ja panna tekeytymään ainakin tunniksi. Vaarana nimittäin on, että se laskee keskeltä kuopalle. Jos näin hassusti pääsee käymään - minulle ainakin kävi - eikä halua tarjoilla vajonnutta kraateria, kannattaa vatkata hämäykseksi herkullinen viimeistelykerros:

Sekoita purkillinen rahkaa ja 2 dl vaahdotettua kermaa. Lisää desin verran tomusokeria ja teelusikallinen vaniljasokeria. Levittele hämäyskerros kakulle ja ripottele päälle vielä cappuccinojauhetta.

Kakku maistuu raikkaan rahkaiselta. Se ei ole äklön makeaa, vaan cappuccino ja suklaa antavat sille aikuisen, hienostuneen ja täyteläisen säväyksen. Kermarahka viimeistelee makuelämyksen.

Vanha rouva, joka hurmasi herransakin makunystyrät 

Makean suolaista

Leivoin perjantai-illan ratoksi suklaakakkua. Siihen tarvitsin:

·         150 g voita sulatettuna

·         2 dl sokeria

·         3 munaa

·         3,5 dl vehnäjauhoja

·         1 dl kaakaojauhetta

·         200 taloussuklaata

·         2 dl suolapähkinöitä

·         suolakiteitä

Vaahdotin munat ja sokerin kuohkeaksi. Lisäsin vaahtoon vuoronperään voisulaa ja jauhoseosta, johon olin sihdannut kaakaon. Paistoin kakkua irtopohjavuoassa parissasadassa asteessa n. 15 min. Jäähdytin hissukseen leivinliinan alla, irrotin reunat ja hiissasin kakun tarjoiluvadille. Sulatin taloussuklaan vesihauteessa ja lisäsin suolapähkinät. Kaadoin seoksen kakulle. Heittelin kakulle vielä suolakiteitä - mitä lie sormi- tai mineraalisuolaa onkaan (ei kuitenkaan merisuolaa!).

Kakku on keskeltä kostean taikinainen ja maultaan makean suolainen.

Vanha rouva maiskuttaa...

... ja muistuttaa, ettei kakkua parane panna jääkaappiin - ellei sitten halua hakata sitä kirveellä palasiksi, kun suklaa kovettuu.

Kirjailtuja piironkiaarteita

Vanhan herran lapsuudenkodista tuli perintönä iso nippu toinen toistaan viehkeämpiä pöytäliinoja, jotka anoppi oli nuorena tytönhupakkona kirjaillut. Äitinsä oli kuulemma kysynyt, aikooko tytär isoonkin taloon lähteä miniäksi.

Sama kirjailuinto vallitsi isäni kotona. Löysin muutama vuosi sitten äitini kangaskasasta kellastuneen liinantekeleen, johon kuvat oli kyllä merkattu sinisillä ääriviivoilla, mutta kirjailut puuttuivat. Isäni kertoi poikasena (vuosiluku näkyy liinassa!) joutuneensa merkkaamaan liinoja äitinsä mahtikäskystä. Minä sain tekeleen loppuunsaatettavaksi. Niinpä mummon pojantytär kirjaili saippuakuplia puhaltavat lapset ja kissan 60 vuotta myöhemmin. 

Koska pöytien lukumäärä on huushollissamme rajallinen ja koska osa liinoista on ajan saatossa tummunut taitoskohdistaan (Eihän sitä nyt liinoja parane herranjestas heti panna pöytään likaantumaan -asenne oli vallalla minunkin mummolassani.), päätin tehdä kurjimmassa kunnossa olevista tuukeista tyynynpäällisiä.

Tiedän kyllä, että siellä se anoppi ja mummo kurtistelevat kulmiaan pilvenreunalla moiselle touhulle! Mutta toisaalta anoppi ja mummo pitivät kaikesta kauniista, joten ehkä saan anteeksi, kun he sattuvat vilkaisemaan sohvamme päälle suopealla silmällä.

Kissatyynyn ompelin pienillä pistoilla umpeen yltympäriinsä. Siniset ristipistokukkaset saivat kiinnityksekseen nappiloorasta löytyneet sininapit. Pitkulaisen riiaustyynyn solmin vanhanaikaisella kanttinauhalla kummastakin päästä rusetille.

Ahkerien kätten töistä kiitollinen Vanha rouva

Vallankumous

Puput ovat yllättäen vallanneet keittiöni. Niitä vain sikiää ja sikiää... kunnes tänä aamuna huomasin, että yksi nalle oli eksynyt joukkoon. Mistä lie talviuniltaan puput sen herättäneet.

Vanha rouva