Riian toriherkkuja

Riika on kuuluisa kauppahalleistaan. Riian kauppahallit ovat kuuluisia herkuistaan. Tässä vinkiksi Nuorelle neidille valitsemani kattaus syksyn antimia, jotka tuovat nostalgisesti mieleen vanhat hyvät ajat Neukkulan kolhoositoreilla.

Tarjolla on mm. savujuustoa ja -lihaa, kotitekoista metvurstia, marinoitua valkosipulia ja karhunlaukkaa, tulista porkkanaraastetta korianteritujauksen kera, meheviä tomaatteja, uunituoretta lavash-leipää ja tietysti kylmää puolimakeaa kuohuviiniä.

Jälkiruoaksi suosittelen kakkutarjoilua jossain Riian kymmenistä konditorioista.

Vanha rouva

Pitsisuveniireja

Toukokuisessa Bulgariassa Vanha herra etsi makoisia ruokasuveniireja ja minä kevyttä kodinkaunistusta. 

Kuljeskelimme aamutuimaan hiljaisessa Nessebarissa, joka vasta heräili alkavaan päivään. Löysin toinen toistaan kauniimpia kudottuja pöytäliinoja. Ne olivat kuitenkin pyöreitä eikä huushollistamme löydy pyöreää, isoa ruokapöytää. 

Sivukadulla, porttikongin katveessa istui yksinäinen rouvasihminen, joka virkkasi vinhaa vauhtia. Vaatimattomalla myyntipöydällä oli nuttuja ja toppeja, nenäliinoja ja servettejä. Kotiin lähti pieniä liinoja - oivia lasinalusia, kuten Vanha herra tokaisi raottaessaan rahapussinsa suuta. Virkkaajarouva ei liinoistaan kovin kummoista summaa halunnut, joten herra pääsi vähällä. Kalliimmaksi tuli herran haluama jalo juomapullo, koska liinoja piti päästä hetimmiten testaamaan käytännössä.

Pitsiliina pääsi 1930-luvun laskikuvun pehmikkeeksi. Kuvun Vanha herra osti rouvalleen tamperelaisesta antiikkiliikkeestä pitkän mutristelun jälkeen.

Vanha rouva

PS. Ajoin ajokortin vasta kolmekymppisenä. Ihan ensimmäsellä yrittämällä kortin sain lähipiirini hyvin skeptisistä kannustuksista huolimatta. Vanha herra jopa lupasi minulle polleana palkinnoksi vihreän Latukan. Ei ole kulkupeliä kartanolla näkynyt, ei... Pitsiliinani ovat kyllä oikein söpöjä, mutta aikuisten oikeasti olisin mielestäni ansainnut suveniiriksi tämän kirkuvanvihreän, nostalgisen ihanuuden:

Victorian ja Danielin hääkakku

Katselimme kesäkuussa Nuoren neidin kanssa naapurimaan prinsessahäitä televisiosta, nautimme vaaleanpunaista kuohuvaa juomaa ja söimme kuninkaallista suklaakakkua. Ja tottakai kyynelehdimme periromanttiseen tapaan.

Hääkakkuamme pääset maistamaan, kun ensin vaahdotat 4 munaa ja 2 dl sokeria. Lisää vaahtoon hieman jäähdytettynä 200 g sulatettua voita, jonka sekaan olet paloitellut sulamaan 175 g taloussuklaata. Sekoita mukaan 2,5 dl vehnäjauhoja, joihin olet lisännyt 1 tl leivinjauhetta. Paista jauhotetussa vuoassa tunnin verran 175-asteisen uunin alaritilällä.

Jaa kakkupohja kolmeen osaa. Levitä väleihin kirsikka-, appelsiini- tai omenahilloa. Hillon päälle voit sipaista vielä vaikka rommilla aateloitua kermavaahtoa, jos haluat ryhtyä oikein herraskaiseksi. Anna vetäytyä mielellään yön yli viileässä kevyen painon alla.

Kuorruta kakku suklaalla: sulata 100 g voita vesihauteessa, lisää tilkkanen kermaa ja 1 tl voita kiiltoa antamaan. Koristele kokonaisilla kirsikoilla, joiden päälle supsuttelet tomusokeria tai kaakaojauhetta.

Kuohuvan juoman ohjetta minulla ei valitettavasti ole...

Harmittelee Vanha rouva

Bulgarialaiset alkupalat

Kultahietikko toukokuussa 2010 oli mitä mainioin paikka kahden aikuisen lepolomalle: aurinko lämmitti, meri viilensi ja ruusut tuoksuivat. Sesonki oli vasta aluillaan. 

Rantaravintolan alkupalalautaset riittivät lounaaksi. Ja se esillepano!

Vanha rouva

Kesäillan marenkiunelma

Mikä sen ihanampi lopetus kauniille kesäpäivälle kuin hyvä ystävä ja kaunis kakku!

Kakkupohjaan kannattaa raastaa himppunen sitruunaa, joka tuo aidon voin maun esille raikkaasti. Ennen paistamista pellillinen pohjataikinaa peiteltiin marengilla ja mantelilastuilla.

 

Tällä kertaa puolitettujen kakkulevyjen väliin lusikoitava mansikkarahka pehmennettiin kermavaahdolla ja tomusokerilla. Pinnalle nakeltiin raikkaita mansikkapaloja ja tummanpuhuvia kirsikoita. Muutama oman maan mintunlehti ja tomusokerihuntu tekivät loppusilauksen.

 

Kakku paranee yön yli viileässä ässehtyessään - jos nyt joku jaksaa yön yli varrota! En minä ainakaan...

Toteaa Vanha rouva