Latauspiste

Yhdentoista tunnin työpäivän päätteeksi yö meni keppuroidessa. Veti suonta kaikista mahdollisista paikoista, päätä särki ja ajatukset vetivät kuperkeikkaa ja karusellia vuoronperään. Aamulla ajattelin, että nyt on aika ladata akut. 

 

Matot kartanolle, moppi esiin ja mattopiiska kehiin. Puhdasta jälkeä tulee nopsasti ja samalla päänupin kovalevy eheytyy.

 

Tykkään siivota ja tykkään leipoa. Tällä kertaa vaivasin pullataikinasta kanelisolmuja. Koska pääkoppani tarvitsi myös haastetta, päätin kokeilla Vihreä kuula -piirakkaa.

 

Tein murotaikinasta piirakkapohjan, jonka reunan taittelin koholleen. Keskelle laapin Vihreä kuula -marmeladia, joka on paistonkestävää. Jäähtyneen piirakan päälle haloin marmeladikuulia. Kultasipsaus viimeisteli. Makoisat päiväkahvit.

 

Kävin ihmettelemässä autiota meren rantaa. Vain minä, ritisevä jää ja kaunis auringonlasku heti kolmen jälkeen.

 

Ruoka-aikana Vanha herra ilmestyi kotiin nuuhkimaan keittiön tuoksuja. Tarjolle laitoin herrani pyydystämää taimenta sitruunasuomujen kera. Pottuvoin teki VH.

 

Loppulatauspisteeni on sohvalla. Mutkattoman lataamisen takasivat hyvä luettava ja sukankutimet. 

Vanha rouva

Pakko saada tehdä jotain

Sunnuntaina oli pakko saada tehdä jotain. Sormia ihan syyhytti ja mieli kaipasi haastetta. Varastostani löytyi pino siskon lahjoittamia cd-levyjä, laatikollinen lasikristalleja sekä kasa mustia pitsiliinoja.

 

 

Liimasin kaksi cd-levyä vastakkain, jotta sain tekstit piiloon. Liimasin molemmille puolille pitsiliinan siten, että cd välkehtii virkkuuväleistä. Sitten yläpäähän siimaa, sekalaisia vuosikertahelmiä ja ripustuslenkki. Alapuolelle rimpsu kristalleja. Sain parissa tunnissa aikaiseksi yksitoista hilavitkutinta. Vielä jäi levyjä, helmiä ja kristalleja. Ei muuta kuin pitsinvirkuuseen, sillä kattovalaisimessa on vielä ripustustilaa.

Kivasti hilavitkuttimet peilaavat valoa. Varsinkin kun alla on kolme kristallikippoa ja niissä tuikut. 

Tulipahan tehtyä.

Vanha rouva

Merkit

Korusta se lähti. Monta vuotta sitten ostin venäläiseltä korumuotoilijalta metallikorun "Merkit". Latinalaisten kirjaimien joukosta löytyy myös kyrillisiä kirjaimia. Rintakoru puhutteli ja puhuttelee vieläkin monimerkityksellisessä maailmassamme. Koru on soikea ja painava, joten sitä ei ihan minkä tahansa pitsipaidan rintaan kiinnitetäkään. Halusin tuhdin ja perinteisen villatakin ilman nappeja.

Klassisen perusvillatakin ohje löytyi netistä ja langatkin löytyivät luottokaupastani. Langaksi valikoitui Taito Shop Elli, joka on pehmeä ja konepestävä merinovillalanka. Valitsin 16 eri sävyvaihtoehdosta marjapuuronpunaisen. 

Siinä merkkivillatakki nyt on! Kahdeksansataa grammaa lämmintä konstailemattomuutta. Kudoin villatakista ohjetta lyhyemmän ja hieman leveämmän. Haluan kietoutua takkiini sohvannurkassa, kun oikein paleltaa. Haluan käyttää sitä myös ruman tuulitakkini päällä, kun haluan rouvastella. 

Vanha rouva