Ramppa kalkatti

Vanha herra vei minut hupiajelulle merelle. Kyllä ramppa kalkatti, kun viiden hevosvoiman peräprutkulla päästettiin tuhatta ja sataa sinisellä merenselällä. Kohteena oli autiosaari ja termarikahvit.

Kuumalla sannalla oli mukava tepastella, mutta uimaan en mennyt. Vesi tuntui halvatun kylmältä. Saaren takana on syväväylä, missä vettä piisaa 50 metrin syvyyden verran. 

Autiosaarella on merimerkki, muutama jäiden kaluama puu, horsmaa, pietaryrttiä ja heinää. Bongasin rantaviivan tuntumasta myös lillukkaa, joka ei siis ole mesimarja. Kiitos lajimäärityksestä Sohville!

 

Paluumatkalla ramppa kalkatti niin kovasti, että jäimme matalikkoon kiinni. Minä menin pukkaamaan, mutta jäinkin toisesta kintustani veneenlaitaan kiinni. Vanha herra katseli vedessä melskaavaa vaimoaan kummissaan: "Mitä sää siellä teet?" 

Tulipahan heitettyä talviturkki - onneksi oli vaatteet päällä, sillä Jaakko oli juuri heittämässä kylmää kiveä. 

Vanha rouva

Köyhän ei kannata

Taas se on todistettu: köyhän ei kannata ostaa halpaa. Ostin lankahalvennuksesta kilon puuvillalankaa. Ajatuksena oli tehdä kepeä kesäpusero ja sen kaveriksi ilmava virkattu jakku.  

Kutominen ei sujunut suitsait sujuvasti. Lanka osoittatui halvatun löysäkierteiseksi. Säikeet erottuivat toisistaan ja tekivät ikäviä lenkkejä. Koska en halunnut lenkkipuseroa, tuskailin hitaasti ja kieli keskellä suuta p-leen langan kanssa. 

Tämmöinen pusero langasta sitten tuli. Lantiolle ulottuva. Hiaton, mutta olkapäät peittävä. Löysä, etteivät keskivartalon ihanat kumpareet turhaan viekoittele ohikulkijoita. Ei ole häiritseviä langanhuitaleita ja -lenkkejä, ei. Saapa nähdä, miten lenkkien laita on ensimmäisen pesun jälkeen.

 

Pahuksen halpislankaa jäi ylenmäärin. Virkattua jakkua en edes alkanut yrittää. Sen sijaan tartuin virkkuukoukkuun ja päätin ottaa niskalenkin lenkkilangasta. Lanka on mukavan pehmeää ja painavaa, joten tein Vanhalle herralle ison tyynyn takan tuijottamista varten. 

Näitä puuvilla- ja pellavalangoista virkattuja tyynyjä teen joka kesä, sillä talven aikana ne kummasti karkaavat vintistä. Katso Neulomus-kategoriasta karanneita tyynyjä ja jos samanmoisia tapaat maailman tyynykinkereissä, pane lähettäen kotia päin.

Lenkkilankaa on vielä jäljellä 300 grammaa. Mitähän siitä tekisi?

Vanha rouva

Mörkönä

Heinäkuisena sunnuntaina mitään aivoja rasittavaa ei tehdä, sillä aivokapasiteetti on valjastettu kuumuuden ehkäisyyn mitä keiroimmilla keinoilla. Yksi kiero keino on paeta merelle kokemaan lohiverkkoja. Merellä käy vieno tuulenhenki ja vesi vilvoittaa.

Maailma alkoi kesken verkonkokemisen osoittaa merkkejä taivaallisesta viilennysoperaatiosta. Pikaisesti hynttyyt kasaan ja kohti rantaa. Hikihän siinä painostavassa ilmanalassa tuli.

Vanha herra jäi vempuloimaan veneensä kanssa, kun minä otin jalat alleni. Pääsin kotipihaan ja sitten taivas repesi salamoiksi ja ukkosenjylinäksi. Vettä tuli ihan maahan asti.

Sateen laannuttua oli mukava ihastella ziljoonan hyttysen kanssa Ahdin antamaa lohta. Märkä Vanha herra oli niin mielissään, että lähdin verkoille mukaan lohimöröksi. Saan kuulemma mennä toistekin.

Vanha rouva

Hellepäivän pelastus

Mittari paukutteli 30 asteen hellettä. Pelastus löytyi matkailusta. Istahdimme autoon, väänsimme ilmastoinnin täysille ja suuntasimme nokan kohti Kainuuta. Pysähdyimme ensimmäisen kerran 200 kilometrin päässä Kekkosen muistomerkin juurella. 

Suuri aika on on omistettu Kajaanissa kasvaneelle Urho Kekkoselle. Se on ensimmäinen Helsingin ulkopuolella sijaitseva Suomen presidentille pystytetty valtakunnallinen muistomerkki. Muistomerkin on veistänyt Pekka Kauhanen. Abstrakti veistos on 8 metriä korkea.

Katselimme Kekkosta ja sen takana kohoavaa kirkontornia. Taiteellisten aikojen ja näkemysten kontrasti oli suuri. 

Kajaanin kirkon on suunnitellut arkkitehti Jac Ahrenberg, tuttu mies myös kotikaupungissamme. Oulun lääninhallituksen päärakennus (yhdessä Ludvig Isak Lindqvistin kanssa) ja Oulun tyttölyseo ovat  Ahrenbergin käsialaa.

Nikkarityyliä edustava kirkko on seissyt Kajaanissa vuodesta 1896. Kirkko on päätytornillinen kolmilaivainen pitkäkirkko. Sitä pidetään 1800-luvun lopun konstruktiivisen puuarkkitehtuurin merkittävimpänä ja monimuotoisimpana muistomerkkinä. Sisätilassa on näkyvissä kattotuolien kantavat rakenteet, jotka on koristeltu englantilaisen gotiikan tyylisin puuleikkauksin.

 

Kahvipaussin jälkeen auton nokka käännettiin kohti Vaalaa. Oulujärven maisemissa sijaitsee Säräisniemen kirkko vuodelta 1781. Kirkon edustalle valmistui 1793 Jacob Rijfin suunnittelema kellotapuli. 

Säräisniemen kirkkoon hankittiin vuonna 1839 keräysvaroin J. G. Hedmanin maalaama kaksiosainen alttaritaulu. Sen yläosassa on ristiinnaulittu Kristus ja alaosa on pienoisjäljennös Leonardo da Vincin Ehtoollisesta. Kirkko on sisältä hyvin rauhallinen. 

 

Kirkon kupeessa sijaitsee ruususenuneen vaipunut hautausmaa. Liekö osittain hylätty vai vasiten heinittymään päästetty? Ilma väreili kuumuudesta, paarmat suihkivat korvanjuuressa ja Vanha herra pakeni auton viileyteen. Minä en saanut silmiäni irti muistomerkeistä.

 

 

Säräisniemen kirkko on päätepiste Pohjois-Pohjanmaan ensimmäisellä pyhiinvaellusreitillä. Oulujokea myötäilevä reitti alkaa Oulun tuomiokirkosta ja päättyy Säräisniemeen. Pyhiinvaellus voi tarkoittaa yksinkertaisuutta, vapautta, kiireettömyyttä, hiljaisuutta, huolettomuutta, jakamista ja hengellisyyttä.

Helteessä sirisevä hautausmaa sikinsokin hylättyine hautamuistomerkkeineen ihmetytti ja kummastutti minua. Mutta se sai minut myös kiitolliseksi, sillä löysin heinien keskeltä tämän:

Miten hyvältä tuntuikaan sukeltaa viileään autoon. Saimme körötellä hissukseen kukkaketojen reunustamia maanteitä kohti omaa kotia. Illalla sivalsimme siivun kainuulaista herkkua, puu-uunissa paistettua ruisleipää. 

Hellepäivänä ei ollut nälkä eikä vilu.

Olen elossa.

Vanha rouva