Töiden puutteessa olen saattanut päätökseen projektin, jonka aloitin kymmenen vuotta sitten. Anoppi oli nuorena tyttönä pistellyt kuninkaallisen pariskunnan. Prinssi ja prinsessa kurtiseerasivat prameissa kultakehyksissä. Purin kehykset hiiteen ja aloin odottaa inspiraatiota.
26.2.2021
Luppoaika
22.2.2021
Eksotiikkaa
Oulun edustalla on Perämeren suurin saari. Hailuoto on yksi Suomen 27 kansallismaisemasta. Saarella asuu ympärivuotisesti vajaa 1 000 ihmistä, mutta kesäiseen aikaan siellä vierailee liki 100 000 ihmistä. Saaren läpi kulkee maantie. Sen varrella on kauniita taloja, idyllisiä pihapiirejä ja pienen itsenäisen kunnan monipuolisia palveluita.
Saaren halkovan tien päässä on Hailuodon läntisin paikka, Marjaniemi. Marjaniemessä on ollut luotsaustoimintaa 1700-luvulta lähtien. Hailuodon suosituimpiin kuuluva nähtävyys on vuonna 1871 rakennettu Marjaniemen majakka. Majakan vieressä on satama ja kalastuspaikka. Satamassa puretaan edelleen huomattavat määrät silakkaa, siikaa ja lohta.
Hailuotoon seilataan kesällä lautalla (siltaa ei ole) nauttimaan hiekkadyyneistä, auringosta ja puhtaiden mäntyjäkäliköiden kauneudesta. Saarella on taiteilijaresidenssejä, festareita ja silakkamarkkinoita. Mutta miksi mennä Hailuotoon, kun pakkanen paukuttelee liki 30 miinusastetta?
Kyseessä on virallinen tie, joten jäätiellä on voimassa tieliikennelaki. Ajoneuvon suurin sallittu massa on 3,5 tonnia, joten vantterat ajoneuvot, kuten linjurit, kuormurit ja rekat liikennöivät saareen lautalla. Suurin sallittu nopeus jäätiellä on 50 kilometriä tunnissa ja ajoneuvojen vähimmäisetäisyys on 50 metriä. Ohittaa ja pysähtyä ei saa. Jäätiessä on kaksi ajoreittiä, kumpaankin suuntaan ajaville omansa.
Jäätie joudutaan joskus sulkemaan väliaikaisesti vaarallisten railojen tai jäälle nousevan veden takia. Joskus saattaa lumimyrsky tukkia jäätien. Meidän retkipäivänämme ajelimme ylhäisessä yksinäisyydessämme kireässä paukkupakkasessa. Vaan olihan se eksoottista ja hieman jännääkin, sillä jään alla lainehtii 2-10 metriä merivettä.
Hengissä selvittiin!
Vanha rouva
3.2.2021
Pakkoavioliitto
Menimme naimisiin pakon edessä. Anoppi teki hidasta kuolemaa sairaalassa ja Vanha herra, ainoa perillinen, oli töissä muualla Suomessa. Minun piti hoitaa anopin asioita, mutta eihän ne noin vain vissillä puheella onnistuneet. Piti hommata virallinen paperi, että anopilla on miniä ja pojalla vaimo.
Vihkiminen kesti kolme minuuttia. Aikaan sisältyy talvivaatteiden riisuminen narikkaan, kynttilöiden sytyttäminen, vihkikaava, suudelma kahden virkanaistodistajan läsnä ollessa, onnittelut, kynttilän sammuttaminen ja talvivaatteiden kaappaaminen kainaloon narikasta. Paperinkin saimme, mistä kadulla palttoita pukiessamme tarkistimme, että olimme naimisissa ihan virallisesti. Oli Vainojen uhrien päivä.
Yksitoista vuotta myöhempi Vainojen uhrien päivä oli kipakka pakkaspäivä.
Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maailma oli kuin morsian.
Sulhanen ojensi 20 tulppaania ja kutsui morsiamensa hääajelulle.
Niin sitä ookattiin toiselle puolelle kaupunkia:
Hääohjelma jatkui morsiamen hemmotteluhoidolla:
Illan päälle morsian pääsi vielä nauttimaan mereen laskevasta auringosta kuohuviinin kera:
Yhdestoista hääpäivä meni mailleen.
Vanha rouva
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)