9.10.2021

Hetken huuma

Mieli lepää keltaisessa matossa, jonka vaahtera levittää eteeni. Vähän haikeana näen keltaisuuden pikkuhiljaa muuttuvan ruskeudeksi. Ennen muuttumisleikin finaalia keräsin kauneimmat lehdet, sinisimmät piikkiputket ja maksaruohojen ruskettuneet kukinnot. Pyöräytin niistä kranssin  alahuonerakennuksen koristukseksi.

Vaahteranlehtiä piisaa. Kieputtelin lehdistä ruusukkeita autokatoksen seinään. Siinä ne nyt kukkivat ilta-auringossa Lapista roudatuilla kelo-oksilla. 

 

 Hetken huuma on tämä vaahtera-askarointi. Mutta mikäpä tässä elämässä olisi ikuista?


Tinttejä tuntuvat koristukseni ärsyttävän suunnattomasti. Milloin on lehdenpäät nypitty, milloin koko ruusuke potkaistu maahan. Kun muuta eivät voi, kiskovat kiukuspäissään hyönteishotellien kaislat verkon läpi maahan. Ja sitten lirkuttelevat ihan viattomia.


On pikkuhiljaa aika antaa puutarhan asettua talviteloille. On aika siirtyä sisäkoristelukauteen. Sen lähtölaukauksena olkoon kuvan pitsiliina. Sain sen ystävänystävänystävältä, joka siivosi edesmenneen sukulaistätinsä jäämistöä. Valtava käsityölaatikko päätyi minulle, koska ystävänystävä oli aukaissut suunsa ja pelastanut käsintehdyt aarteet minulle. Pikkuhiljaa olen setvinyt pahvilaatikon sisältöä. Nyt huikea tuunausidea odottaa päivänvaloa. Ensin kuitenkin pitää piipahtaa kirpparilla metsästämässä puuttuvia ideanosasia. 

Mitä sinä ideoit tällä hetkellä?

Vanha rouva

6.10.2021

P pitkällä

  

Tässä Vanhan herran tyylinäyte suppilovahverometsältä. P pitkällä mies poimi harvinaisia aarteita. Olemme sienestäneet yhdessä 25 vuotta Oulun ympäristössä ja jo nyt löysimme suppiksia kaupungin rajojen sisäpuolelta! Yleensä olemme ajaneet Kainuuseen päiväseltään tai yökuntiin, milloin mitenkin. Edestakaista ajomatkaa kertyy normisyksynä rapiat 350 kilometriä. Nyt vaivaiset 30 km. 

 

Juhlistimme lähiruokasaalistamme kokkaamalla vietnamilaista pho-keittoa. Keitossa on naudanlihan lisäksi ituja, mustakaalia, sipulia, valkosipulia, riisinuudeleita, chiliä, yrttejä ja luksuselementtinä tuoreita suppilovahveroita. Täyteläisen yrttistä ja metsäistä. 

Yleensä käytän kallisarvoiset suppilovahverot risottoihin, mutta nyt raaskin tehdä myös suppispiirakan. Täyte on pelkkää suppista, sipulia, ranskankerma + muna. Mausteina suola ja timjami. Pohja on nopea ja helppo: 2 dl vehnäjauhoja, 1 dl kauraryynejä, 1/2 tl suolaa, 1 tl leivinjauhetta, 1/2 dl öljyä ja 1 dl vettä. Kaikki sekoitetaan ja sitten kaadetaan löysä taikina piirakkavuokaan ja taputellaan kylmään veteen kastetuin käsin vuoan pohjalle ja reunoille. 

Oululaisia suppiksia oli niin paljon, että loput panin kuivattaen. Niitä kertyi kaksi 6-litraista lasipurkkia. Nyt ne säilyvät satokaudesta toiseen, kolmanteen ja jopa neljänteen - jos säilyvät.

 

Tässä Vanhan herran tyylinäyte siikapunkalta. P pitkällä mies lajitteli kotipihalla aamusaalistaan. Parikymmentä syyssiikaa päätyy fileinä pakkaseen, suolattuina savustimeen ja sellaisinaan ystäville. 

Minkäs edessä seuraavaksi pantaisiin P pitkälle? 

Vanha rouva

3.10.2021

Hupi ja hyöty

  

Piipahdin parin päivän matkalle Rovaniemelle, sillä olin sopinut ystävätreffit. Stansta oli kotilomalla äitinsä luona ja mikäs sen mukavampi syy minunkin ottaa omaa lomaa. Neljän tunnin mittaiset pikatreffit Rovaniemen keskustassa hujahtivat ohitse sekunnissa - siltä se ainakin tuntui. Oli virkistävää tavata pitkästä aikaa rakas ihminen, joka on suora ja mutkaton, konstailematon ja rehellinen. Sellaisia ihmisiä on harvassa. 

 

Oi, miksi Stansta veit minut siihen lankakauppaan, miksi? Vieläkin läähätän ja huokailen kaiken ihanan perään. Ottaen huomioon, että kauppa oli täynnä herkkuja, minun ostokseni olivat sangen maltilliset: vain kaksi kerää kimaltavaa mohairia. 


Treffien jälkeen olin omillani. Tutustuin kolmeen matkailukohteeseen, jotta tarpeen tullen voin puhua niistä muutakin kuin palturia. Nyt on omakohtaista kokemusta myös Korundista ja Pilkkeestä, missä en ole ikinä aikaisemmin käynyt. Arktikum sentään on tuttu muinaisilta työmatkoiltani.

 

Tiedekeskus Pilke kertoo pohjoisista metsistä. Se sijaitsee entisellä Sahanperällä, Rovaniemen sahateollisuuden syntysijoilla. Sahanperä oli 1900-luvun alkupuolella pahamaineista seutua Käpy-Estereineen, Kana-Maikkeineen ja Nätti-Jusseineen. Enää ei tosin päde reittiopastus: "Tiiät, että oot perillä ko saat puukosta".


Olisin voinut kiivetä metsäkoneen ohjaamoon. Tosin olisin tarvinnut jonkun pyyläämään minut ylös, sillä niin korkea oli tuo kunnioitusta herättävä kone. Päädyin kainosti piirtämään puumerkkini valtavaan paperirullaan. Pilke on kohde, johon pitää ensi kerralla ottaa mukaan joku keskenkasvuinen. Itse en oikein kehdannut riekkua kaikenmaailman vepainten ohjaimissa - enkä kyllä olisi osannutkaan.

 

Rovaniemen taidemuseo sijaitsee Kulttuuritalo Korundissa, entisellä postiautovarikolla. Rovaniemen taidemuseo avattiin 1986, kun Jenny ja Antti Wihurin rahasto lahjoitti taidekokoelmansa Rovaniemen kaupungille. 

Tutustuin keramiikkataidenäyttelyyn nimeltä On the Edge – Äärellä. Näyttelyyn on valittu keramiikkaa materiaalinaan käyttäviä käsityöläisiä, muotoilijoita ja kuvataiteilijoita. 


Kohtasin taidemuseossa myös käsityön, kuinkas muuten. Anu Tuomisen teos "Pigmenttejä" soi katseltavakseni siveltimiä ja lankakeriä. "Reissunaisen reissusukat" -taideteos on puolestaan omaa käsialaani ja se on synnytetty jämälangoista Rovaniemen bussi- ja junamatkojen aikana. 

 

Hupi ja hyöty oli mielessäni, kun palasin Stanstan neuvomaan kirjakauppaan ennen kotiinpaluuta. Tosin taisi kirjavalinta osua enemmän sinne työhyödyn puolelle. 


Tahtoo lisää huvittavia ja hyödyllisiä pikkumatkoja, pliis!

Vanha rouva

24.9.2021

Hiljaisuus


Ajoimme metsään. Kaksi päivää samoilimme vaarojen rinteitä ylös ja alas ja saimme kymmenen kiloa suppilovahveroita. Olimme yökunnissa. Ensimmäiseksi päiväksi ja yöksi saimme seuraa:

 

Työtoverista ystäväksi sukeutunut nuorinainen vihittiin suppilometsästyksen saloihin. Ahkera ja tarkka kun on, saa lyhyessä ajassa ämpärin täyteen. Siinä sivussa taikoo sienestystoverit autuaalle mielelle. Aina ihminen ei tarvitse älämölöä, vaan voi antaa hiljaisuuden rauhoittaa ja ravita.


Kaukana horisontissa siintävät vaarat kätkevät rotkoja, vesiputouksia, pirunkirkkoja ja naavaisia aarnimetsiä. Yöpakkasten purema luonto on ihmeitä täynnä:

   


   

Ruska värittää maisemat laajoilla siveltimenvedoilla. On punaista ja keltaista, ruskeaa ja kultaa. On huikaisevaa auringonpaistetta ja pimeitä öitä. On kastepisaroita ja jäätähtiä. Sekä 2 hirvikärpästä.

 

Paluumatkalla pysähdyimme evästauolle Kiiminkijoen Kurimonkoskelle. Rapiat vuosi meni, että täytin visiittilupaukseni Tuulikille. Kaunis paikka, missä vesi kohisee ja makkara paistuu ;)


Seuraavaksi salaisille puolukka- ja karpaloretkille.

Vanha rouva

15.9.2021

Livestriimattua todellisuutta


Elokuun lopussa siskon kuuskymppislahjaksi sukeutui livestriimattu viinimarjashow: sisko istui puutarhatuolissa ja katsoi, kun minä poimin. Siskolla tuntui olevan hauskaa.

 

Toinenkin livestriimattu elämystapahtuma on tuotettu alkusyksystä tällä kartanolla. Yllä olevissa kuvissa elämystuottajat ovat tositoimissa ja tositoimien jälkeen. 


Pottustriimissä minä toimin huoltojoukoissa. Pottuelämyksen pääosan esittäjät lykkäsivät käteeni raaka-aineita, jotta ruokahuolto pelaisi äkkiä ja sassiin. Tein lohilaatikkoa. Jälkkärissä hyödynsin kartanolta vielä löytyvät kukkaset. 

  

Pottuelämyksen jälkeen Vanha herra striimasi minulle tattielämyksen. Vaaroilla hoissiminen ja tattien bongaaminen on ihanaa ja palkitsevaa, mutta jälkielämys tuottaa joskus tuskaa. Yömyöhään kun siivoat, paloittelet, marinoit, kuivatat ja pakastat. Siinä selkä huutaa hoosiannaa.

 

 

Tattien ja kehnäsienien jälkeen olisivat vuorossa suppilovahverot. Luonto kuitenkin peruutti suppisstriimin:


Aamusella 14.9.21 alkoi sadella. Pikkuhiljaa räntälättyjen koko laajeni räntäräteiksi. Rättejä läiskittiin maahan, puihin, pensaisiin ja kukkamaihin sitä tahtia, että hetken päästä terassi näytti tältä:

 

Iltayöstä räntärätit muuttivat olomuotoaan ja alkoi roimia silkkaa vettä. Livestriimattua ja lisättyä todellisuutta piisasi koko yön. Juu, ei lähdetty metsään. Ehkä ensi viikolla, ellei Joulupukki päätä aikaistaa omaa striimiään. 


Aurinkoisin, mutta hieman loskaisin etäterveisin

Vanha rouva