Kun ei mahdu ovesta ulos

 

 

Sain sätkyn koronan vietyä kaikki työt. Kostin koronalle värkkäämällä sen seitsemän sorttia pikkuleipiä. Mukana hyviksi havaittuja, mutta sangen huonosti säilyviä kaneliässiä ja vadelmasydämiä. Tämän vuoden uutuutena tein taateli-pähkinä-viipaleita ja kanelilla maustettuja kirsikkaleivoksia.

Leenan pyynnöstä kirsikkaleivosten ohje: Sekoita pohjaa varten 3 dl sulatettua voita, 3 dl fariinisokeria ja 3 dl siirappia, 9 dl maustamatonta jukurttia (piimäkin käy), 15 dl vehnäjauhoja, 4 tl soodaa, 4 tl kanelia ja 4 tl vaniljasokeria. Kaada pohjataikina syvälle uunipellille ja tasoita. Sivele pintaan purkillinen Pirkan rommi-kirsikkamarmeladia, joka on paistonkestävää. Paista uunin alimmalla tasolla 200 asteessa n. 40 min. Ota uunista ja valele pohja tujauksella rommi-vesi-seosta. Ei tarvitse välttämättä tujauttaa, mutta kyllä se tekee poikaa. Leikkaa sopiviksi palasiksi ja koristele esim. laineilla. Laineet saat aikaiseksi vatkaamalla 4 dl kermaa vaahdoksi ja lisäämällä vaahtoon 400 g maustamatonta tuorejuustoa. Sokeria laineisiin ei välttämättä tarvitse, sillä kakku on sinällään makeaa. 

Suolaiseksi tarjottavaksi tein elämäni ensimmäisen kerran saaristolaisleipää, jonka päälle pääsi siianmätiä semtanassa. Toinen suolainen uutuus oli piparikupposet, joihin pursotin auramoussea (150 g auramurua ja 0,5 dl kermaa vaivataan tasaiseksi, lisätään valkopippuria ja sitruunamehua maun mukaan ja lopuksi vaahdotetaan 1,5 dl kermaa, mihin auratahna vatkataan).

 

Kyllä pysyy korona loitolla, kun ei mahdu ovesta ulos ;)

Vanha rouva

Komiaa kyytiä

Seinäjoki helli viikonloppureissua auringolla ja pakkasella. Puksuttelin junalla läpi lumisen lakeuden käsityömessuilemaan. Messuilla tuli käytyä, mutta yhtään kuvaa en ottanut. Vanha herra sai villasilkkisen alupaidan, joten alibi tuli sentään hankittua.

 

Seinäjokinen ystävä esitteli minulle Seinäjoen kirjaston. Voi mahroton sentään, että oli vinkeä paikka. Vinkkelit katossa ja seinissä kalat kera hiirulaisten. Lastenosasto hellii pieniä asiakkaita mukavilla luku- ja olopaikoilla. Eivät nuoretkaan kyllä huonoja koloja ole osakseen saaneet:

Keski-ikäistä vierailijaa miellyttivät lukuportaat ja ihana valo. Kukaan ei varmaankaan olisi ollut moksiskaan, jos täti olisi pötkähtänyt pehmoisille portaille pitkälleen.

Vanhan kirjaston puolella pääsin ihailemaan Alvar Aallon kirjastokalusteita ja hiljaisten huoneiden harmoniaa:

 

Ystäväiseni vei minut myös taide- ja kulttuurikeskus Kalevan Navettaan. Yli satavuotias punatiilinen navettarakennus kokoaa korkean kattonsa alle mm. nykytaidenäyttelyitä, kerho- ja kurssitoimintaa, konsertteja sekä ruokaelämyksiä. Me piipahdimme ihailemassa näitä Tiina Laasosen puisia veistoksia:

 

Seinäjoen luottomajapaikkani on jo usean kerran ollut pieni, yksityinen hotelli Alma aivan rautatieaseman kupeessa. Tämä ei ole maksettu mainos, vaan sydämestä tuleva ihastus ja kiitos yksilöllisestä ilmapiiristä ja hyvästä palvelusta. Tällä kertaa asustin entisessä vesitornissa:

Mikäs oli asustellessa, kun huone oli täytetty mielenkiintoisella taiteella. Kollaasiteoksen on tehnyt taiteilija Katja Paju. Teoksen yksityiskohtia olisi voinut tutkia kauan, mutta liki-ikänäköiselle se aiheutti lievää keikuntaa pehmoisilla pieluksialla:

 

 

Hyvää ruokaa, ihania leivoksia, pulppuavaa puhetta ja lämpimiä ajatuksia. Voimaa antavilla halauksilla ja kesäisen road-tripin suunnitteluideoilla on hyvä jatkaa arkea. 

Kiitollinen Vanha rouva

Latauspiste

Yhdentoista tunnin työpäivän päätteeksi yö meni keppuroidessa. Veti suonta kaikista mahdollisista paikoista, päätä särki ja ajatukset vetivät kuperkeikkaa ja karusellia vuoronperään. Aamulla ajattelin, että nyt on aika ladata akut. 

 

Matot kartanolle, moppi esiin ja mattopiiska kehiin. Puhdasta jälkeä tulee nopsasti ja samalla päänupin kovalevy eheytyy.

 

Tykkään siivota ja tykkään leipoa. Tällä kertaa vaivasin pullataikinasta kanelisolmuja. Koska pääkoppani tarvitsi myös haastetta, päätin kokeilla Vihreä kuula -piirakkaa.

 

Tein murotaikinasta piirakkapohjan, jonka reunan taittelin koholleen. Keskelle laapin Vihreä kuula -marmeladia, joka on paistonkestävää. Jäähtyneen piirakan päälle haloin marmeladikuulia. Kultasipsaus viimeisteli. Makoisat päiväkahvit.

 

Kävin ihmettelemässä autiota meren rantaa. Vain minä, ritisevä jää ja kaunis auringonlasku heti kolmen jälkeen.

 

Ruoka-aikana Vanha herra ilmestyi kotiin nuuhkimaan keittiön tuoksuja. Tarjolle laitoin herrani pyydystämää taimenta sitruunasuomujen kera. Pottuvoin teki VH.

 

Loppulatauspisteeni on sohvalla. Mutkattoman lataamisen takasivat hyvä luettava ja sukankutimet. 

Vanha rouva

Pakko saada tehdä jotain

Sunnuntaina oli pakko saada tehdä jotain. Sormia ihan syyhytti ja mieli kaipasi haastetta. Varastostani löytyi pino siskon lahjoittamia cd-levyjä, laatikollinen lasikristalleja sekä kasa mustia pitsiliinoja.

 

 

Liimasin kaksi cd-levyä vastakkain, jotta sain tekstit piiloon. Liimasin molemmille puolille pitsiliinan siten, että cd välkehtii virkkuuväleistä. Sitten yläpäähän siimaa, sekalaisia vuosikertahelmiä ja ripustuslenkki. Alapuolelle rimpsu kristalleja. Sain parissa tunnissa aikaiseksi yksitoista hilavitkutinta. Vielä jäi levyjä, helmiä ja kristalleja. Ei muuta kuin pitsinvirkuuseen, sillä kattovalaisimessa on vielä ripustustilaa.

Kivasti hilavitkuttimet peilaavat valoa. Varsinkin kun alla on kolme kristallikippoa ja niissä tuikut. 

Tulipahan tehtyä.

Vanha rouva

Merkit

Korusta se lähti. Monta vuotta sitten ostin venäläiseltä korumuotoilijalta metallikorun "Merkit". Latinalaisten kirjaimien joukosta löytyy myös kyrillisiä kirjaimia. Rintakoru puhutteli ja puhuttelee vieläkin monimerkityksellisessä maailmassamme. Koru on soikea ja painava, joten sitä ei ihan minkä tahansa pitsipaidan rintaan kiinnitetäkään. Halusin tuhdin ja perinteisen villatakin ilman nappeja.

Klassisen perusvillatakin ohje löytyi netistä ja langatkin löytyivät luottokaupastani. Langaksi valikoitui Taito Shop Elli, joka on pehmeä ja konepestävä merinovillalanka. Valitsin 16 eri sävyvaihtoehdosta marjapuuronpunaisen. 

Siinä merkkivillatakki nyt on! Kahdeksansataa grammaa lämmintä konstailemattomuutta. Kudoin villatakista ohjetta lyhyemmän ja hieman leveämmän. Haluan kietoutua takkiini sohvannurkassa, kun oikein paleltaa. Haluan käyttää sitä myös ruman tuulitakkini päällä, kun haluan rouvastella. 

Vanha rouva

Pelastusoperaatio

Ystävänystävänystävä siivosi edesmenneen sukulaistätinsä jäämistöä. Valtava käsityölaatikko päätyi minulle, koska ystävänystävä oli aukaissut suunsa ja pelastanut käsintehdyt aarteet minulle ystäväni kautta. 

Pahvilaatikossa oli iso kasa käsinvirkattuja pyöreitä liinoja. Oli valkoisia, sinisiä, oransseja ja eiminkäänvärisiä. Värjäsin yhtä lukuunottamatta kaikki liinat mustiksi. Maalasin myös käsityökehykset mustiksi ja pingotin liinat kehyksiin. Viimeistelin kehykset ohuenohuesta langasta virkatuilla valkeilla välipitseillä. Musta samettinauha toimittaa roikottimen virkaa. Sen ainoan valkean pitsin pingotin vaaleaan kehykseen ja ripustin vaalealla pitsinauhalla.

 

Ripustin pitsiunelmani messinkiseen verhotankoon. Muistaakseni verhotanko on Vanhan herran ja minun ensimmäinen yhteinen hankinta toijalalaisesta osto- ja myyntiliikkeestä vm. 1991. Vanha herra on sangen tyytyväinen, kun kekkasin työntää tangon hyllynkannakkeiden välistä. Ei tule seiniin reikiä.

Ilman pelastusoperaatiotani pitsit olisivat varmaankin päätyneet kaltoinkohdeltujen käsitöiden tuonilmaisiin. Se olisi ollut mitä hirvein kohtalo taidonnäytteille, jotka ystävänystävänystävän edesmennyt sukulaistäti virkkasi ja värkkäsi elämänsä aikana.

Vanha rouva

Virkeää arkea

Syksy on ihmisen parasta aikaa. Ihminen on aikaansaapa, innostunut ja virkeä. Ainakin tämä ihminen. Syysvirkeyteni näkyy siinä, että tulee rätättyä uusia ja ennenkokemattomia ruokia. Niinkuin kanapata, joka paistetaan uunissa yhdessä rosmariinilla maustettujen vihannesten kera (kuvasta puuttuvat vielä kanapalat ja kolmen juuston ruokakerma).

Ennenkuulumattomasta virkeydestä kertovat myös täytetyt kesäkurpitsat, joita tämä emäntä ei todellakaan kokkaa ilman supertärkeää syytä. Tällä kertaa superpapukaijamerkin ja jauhelihalla täytetyt kurpitsat ansaitsi superystävä. Ystävä tuli ja pesi kaikki talon ikkunat tuosta vaan, ilman mukinoita ja tekosyitä (joita talon emäntä osaa esittää liudan jos toisenkin, kun aletaan puhua ikkunapesusta). 

Urhea ystävä sai vaivanpalkaksi myös ennenkokeilematonta kakkua. Koekaniini näytti nauttivan Valion ohjeella tehdystä aura-lakristi-suklaakakusta. Ohjeen mukaan kakun sisälle kätketään vadelmia, mutta korvasin ne tyrnimarjoilla. Yllättävä, kipakka ja makeansuolainen kakku. 

Vanhan herran virkeystaso on huipussaan syksyn tullen. Silloin nimittäin kalastetaan syyssiikoja tuulessa ja tuiskussa, myräkässä ja kylmässä. Mätisiioista otetaan mädit talteen. Sitten vatkataan ja pestään mätipussit pois, valutetaan ja pakastetaan. Mikä olisikaan parempaa paahtoleivän päällä kuin smetanaan sekoitettu siianmäti kera punasipulin! Tai venäläinen blini kera mädin?

Onkohan syysvirkeys ja syysahneus sama asia? Yhtenä päivänä menimme lähimetsään etsimään kelottuneita oksia. Palasimme kolmen tunnin päästä kotikartanolle ilman oksan oksaa. Mukana tuli kaksi ämpärillistä puolukoita ja seitsemän kiloa suppilovahveroita. Virkeyttä tosin koetellaan, kun suppilot pitää puhdistaa ja jatkojalostaa. Mitäs sitä sanotaankaan siitä ahneen lopusta?

 

Syksyistä virkeyttä osoittaa myös se, että sain manguttua Vanhan herran elokuviin. Yleensä saan käydä elokuvissa ikkunanpesurini kanssa. Jaska Pontteri on kuitenkin semmoinen sälli, että Vanha herrakin uskaltautuu muiden Oulun poikien kanssa elokuvateatteriin.

Kutomisvirkeyteni on tasainen ominaisuus. Se ei sesongeista piittaa. Kudon ympäri vuoden. Viime viikolla syntyi neljä muhkumyssyä kuin parahultaan, sillä tänään saamme supervirkeitä ja hyperaktiivisia vieraita. Yhdeksänvuotiaat kaksoset saapuvat Tampereelta panemaan vipinää vanhusten kinttuihin ;)

Virkeää arkea sinullekin!

Vanha rouva