Miten olet voinut? -kysymys ja vastauksen tosi kuunteleminen. Sitten herkullista kakkua, kuumaa kahvia ja helakanpunaista metsämarjamehua.
Sali täynnä eri ikäisiä ihmisiä odottava katse silmissään. Hento nainen järjestelee penkkejä ja antaa ohjeita kohta alkavan ohjelman varalle.
Odotamme hetkisen hiiren hiljaa ja odotuksemme palkitaan: saliin pyrähtää kaksi mamsellia, jotka haikailevat poisvetäytyvien ruotsalaisupseerien perään. Mutta pian suru vaihtuu iloon, sillä topakka vieras kertoo kaupunkiin marssivista markiisesta ja kreiveistä, jotka taitavat ranskan kieltä paremmin kuin äidinkieltään venäjää. Niin mamsellit lähtevät tanssiaisiin.
Vielä kaksi lyhyttä historianpalasta. Nautittavia. Ilmavia. Ihastuttavia.
Sieluni lepäsi ja nauru virkisti. Kiitos kirkkokahvista ja Dom-teatteriryhmän ilonpidosta!
Näyttämönä toimi Vanha pappila,
itsensä Karl Ludvig Engelin piirustama arvotalo keskellä Oulua.
Harmonista, sopusointuista, eleganttia ja lämmintä.
Oli suuri ilo osallistua sunnuntain kirkkokahvitilaisuuteen.
Vanha rouva