Kesäkuun viimeisenä päivänä kukkii yksi ja ainoa unikkoni. Se on mummuni peruja Hämeestä. Unikolle seuraa pitävät Vanhan herran mummun akileijat. Mummut istuvat pilvenreunalla, heiluttelevat jalkojaan ja seuraavat lastenlastensa puuhia lempeä hymy huulillaan.
Soramontulle dumpatut kurjenmiekat saivat uuden kodin meiltä. Sinivioletit kaunottaret ovat herahtaneet vallattomaan kukintaan. Niiden seurana on mäkitervakkoa, joka on ihan itsekseen kulkeutunut kukkamaahani. Kaunis pari.
Rakkausruusuni, viljaminkeltaruusu, puhkesi kukkaan. Ja kuinka ahkerana se onkaan - koko portaanpielus on keltaisenaan kukkasia ja pöriseviä mehiläisiä.
Piharuusut alkavat olla parhaimmillaan. Voi, miksi ne eivät kuki ja tuoksu koko kesää?
Onneksi kesäkukat kukkivat koko kesän, kunhan puutarhuri muistaa kastella ja ruokkia niitä.
Nyt tämä puutarhuri omistautuu puutarhallensa!
Nähdään elokuussa.
Vanha rouva