Hento hipaisu

Puoliltapäivin merellä ei näkynyt ollenkaan horisonttia.

Aurinko leikki kuurupiiloa pilven takana.

Saareke oli kuorrutettu lumella ja jäällä.

Lepät tiputtelivat hennosta hipaisusta lumensa niskaan ja nenänpäähän.

Piti mennä vähän aukeammalle istuksimaan.

Hyvää talvipäivää!

Vanha rouva

Pikkujuttuja

Ei ollut Vanhan herraa kotosalla kuvaamassa emäntänsä uutta päätä. Tai siis uutta myssyä vanhassa päässä. Piti käyttää kepulikonsteja. Kaivoin kaapista pyöreämahaisen savimaljakon. Mallasin seiskaveikasta ja silkkimohairista kutomaani muhkupipoa maljakon päälle. Hyvinhän se passasi:

Lankakopan pohjalla pyöri taannoisen huivin (KLIK) jäljiltä kaksi kerää violettia lankaa. Kudoin huiviin sopivan piippalakin. 

Itselleni kudoin nallelangasta kirjavat sukat ja Vanhalle herralle veikkaraitasukat (vähän olin kuulevinani mutinaa sukkien värityksestä).

Tammi-helmikuu on mennyt näitä pikkujuttuja kutoessa. Nyt on puikoilla punainen villatakki. Ans´ kattoo, koska valmistuu.

Vanha rouva

Luppoaika

Tapahtuma-ala vetää henkeä pikkujoulusesongin jälkeen. Ei ole töitä muutamaan viikkoon ennen kevät- ja kesäaktiviteetteja. Ei se minua haittaa - nyt on ruhtinaallisesti luppoaikaa olla ja ihmetellä, käydä elokuvissa, tavata ystäviä, lukea kirjoja ja tehdä käsitöitä. 

Kudon sukkia, säärystimiä, pipoja ja kaulahuiveja. 

Kudon suvulle ja ystäville, itselleni ja Vanhalle herralle.

Ystävänpäiväksi sain aikaiseksi vohvelikakun. Ostin vohvelipohjia, ohuita ja rapisevia. Vohvelien väliin sipaisin maustamattomaan tuorejuustoon sekoitettua kondensoitua maitoa (sitä valmiiksi karamellisoitua). Annoin maustua pari tuntia. Koristelin vohvelinpaloilla, viinirypäleillä, tähtianiksilla, nomparelleilla ja kultapölyllä. 

Vohvelikakku oli kinuskisen äitelää. Vanha herra kaipasi jotain raikasta. Lohkoin verikreipin ja panin varoiksi tyrkylle myös sokeria. Sokerikippo tuli tarpeeseen!

Näillä mennään.

Vanha rouva

Hyvä päätös

Koska vielä ei pääse puutarhaan touhuilemaan, tein hyvän päätöksen piipahtaa Rovaniemellä kylässä. Junailin yhden päivän aikana edes ja takas. Junamatkalla luin puolikkaan kirjan ja kudoin melkein yhden sukan.

Rovaniemen asemalla oli vastassa punainen vastaanottaja, joka muuttui entistä punaisemmaksi uudella pipolla. 

Kävelimme kylän ympäri etsiessämme kakkukahvilaa. Yksi oli tylsä. Toinen oli kauppakeskuksen käytävällä. Kolmannessa oli rumia kakkuja ja pakastepullia. Neljäs ja viides olivat kiinni. Kuudes kahvila oli auki ja sieltä sai sekä kakkua ja pullia että kahvia.

Kahvilassa vierähti tovi. Sitten alkoi reissun toinen metsästysaktiviteetti. Lankojahan me metsästimme, kaksi kutomisen harrastajaa. Vaan olivat lankalaarit tyhjää täynnä. Ihan vääränlaisia löytyi, muttei kelpuutettu.

Aktiviteettien lomassa ystävä lahjoi minua pienellä ja sievällä taululla. 

 

Piipahdimme Naapurittaren luona. Tarjolla oli kaunis koti, hyvää ruokaa, huvittavia juttuja ja suuri järkytys. Naapurittarella on laitostason vatkainhärpäke. Minä kun näin sen, muutuin sekunnissa vihreäksi ja punaiseksi. Vihreäksi kateudesta ja punaiseksi järkytyksestä. Melkein anoin, että saisin edes kermaa vatkata taikka voita notkistaa... Naapuritar naureskeli ja lykkäsi käteeni kolme lohtulasinalusta.

 

Päivän kohokohta oli ystävän 90-vuotiaan äidin tapaaminen. Aika vierähti siivillä kahvitellessa ja tarinoita kuunnellessa (en se minkään ihan hiljaa tainnut istua). Lähtiäiseksi sain lehden. Selasin lehteä ja ällistyin: lehteen oli räntätty pitkä juttu MINUN kansakoulustani. Aloitin koulunkäynnin Metsäkansan koulussa 56 vuotta sitten. Muistan koulun kuin eilisen päivän. Voi että, minkä lahjan sain!

Mieleenpainuvasta päiväretkestä minun on kiittäminen Stanstaa, hänen äitiään ja Naapuritartaan. Naiset lahjoittivat minulle seitsemän tunnin mittaisen hyvän olon hykerryksen, iloisen naurukylvyn ja muistutuksen siitä, että hyviä päätöksiä kannattaa tehdä.

Kiitos Stansta!

Vanha rouva

Virtuaalinen kakku

Tein kakun helmikuun kunniaksi, kun Stansta niin kauniisti pyysi. Kotivaroina on toinen kakkumusteri ja makeanperso, joten yritin parhaani ja tämmöisen tein: 

Kostutin torttupohjan maidolla ja annoin tekeytyä muutaman ajan. Vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi. Lisäsin kermaan purkillisen rahkaa ja pari ruokalusikallista tomusokeria. Levitin kostuneelle torttupohjalle omatekemää mustaherukkahilloa. Se on niin äklöä, että muuta sokeria ei oikeastaan olisi edes tarvittu. Pursottelin päälle kermarahkaa.

 

Koristelin reunan horsmankukilla, joita keräsin viime kesänä ahonlaidasta. Jännä, miten niiden väri muuttui kuivattaessa violetiksi. Pistelin horsmankukkien sekaan muutaman luomuruusunnupun, joita olin joskus ostanut luontaistuotekaupasta. Perään vielä muutama huiskaus kultapölyä.

Miltäs se baakelsi maistuu näin niinkuin virtuaalisesti, Stansta?

Vanha rouva