Hento hipaisu

Puoliltapäivin merellä ei näkynyt ollenkaan horisonttia.

Aurinko leikki kuurupiiloa pilven takana.

Saareke oli kuorrutettu lumella ja jäällä.

Lepät tiputtelivat hennosta hipaisusta lumensa niskaan ja nenänpäähän.

Piti mennä vähän aukeammalle istuksimaan.

Hyvää talvipäivää!

Vanha rouva

Pikkujuttuja

Ei ollut Vanhan herraa kotosalla kuvaamassa emäntänsä uutta päätä. Tai siis uutta myssyä vanhassa päässä. Piti käyttää kepulikonsteja. Kaivoin kaapista pyöreämahaisen savimaljakon. Mallasin seiskaveikasta ja silkkimohairista kutomaani muhkupipoa maljakon päälle. Hyvinhän se passasi:

Lankakopan pohjalla pyöri taannoisen huivin (KLIK) jäljiltä kaksi kerää violettia lankaa. Kudoin huiviin sopivan piippalakin. 

Itselleni kudoin nallelangasta kirjavat sukat ja Vanhalle herralle veikkaraitasukat (vähän olin kuulevinani mutinaa sukkien värityksestä).

Tammi-helmikuu on mennyt näitä pikkujuttuja kutoessa. Nyt on puikoilla punainen villatakki. Ans´ kattoo, koska valmistuu.

Vanha rouva

Virtuaalinen kakku

Tein kakun helmikuun kunniaksi, kun Stansta niin kauniisti pyysi. Kotivaroina on toinen kakkumusteri ja makeanperso, joten yritin parhaani ja tämmöisen tein: 

Kostutin torttupohjan maidolla ja annoin tekeytyä muutaman ajan. Vatkasin 2 dl kermaa vaahdoksi. Lisäsin kermaan purkillisen rahkaa ja pari ruokalusikallista tomusokeria. Levitin kostuneelle torttupohjalle omatekemää mustaherukkahilloa. Se on niin äklöä, että muuta sokeria ei oikeastaan olisi edes tarvittu. Pursottelin päälle kermarahkaa.

 

Koristelin reunan horsmankukilla, joita keräsin viime kesänä ahonlaidasta. Jännä, miten niiden väri muuttui kuivattaessa violetiksi. Pistelin horsmankukkien sekaan muutaman luomuruusunnupun, joita olin joskus ostanut luontaistuotekaupasta. Perään vielä muutama huiskaus kultapölyä.

Miltäs se baakelsi maistuu näin niinkuin virtuaalisesti, Stansta?

Vanha rouva