Nyt selviää
kummallisen näköisen otuksen arvoitus. Kyseessä oli mukulaselleri.
Mukulaselleri tunnetaan myös nimellä juuriselleri. Rosoisen mukulan jäännöksiä on löydetty egyptiläisistä haudoista ja pohjolaan se saapui lääkekasvina jo 1300-luvulla. Keski-Euroopassa mukulaselleri on suosittu alkutalven vihannes, josta käytetään sekä naatti että mukula. Meillä mukulaselleriä käytetään lähinnä liemijuureksena. Mukulasellerin voimakas maku pääsee oikeuksiinsa paahdettuna, paistettuna, friteerattuna, keitettynä, haudutettuna. Mukulaselleri sopii erinomaisesti keittoihin, patoihin, uunijuureksiksi sekä tuoreeltaan tai kevyesti kypsennettynä naposteltavaksi.
Luin em. selostuksen www.satokausikalenteri.fi -sivustolta. Sitten tuumasta toimeen. Käärin pestyn mukulasellerin folioon ja lykkäsin takan perälle jälkilämmöille. Siellä se muhi alle sadassa asteessa kolmisen tuntia. Kuorin ja pilkoin. Heitin kattilaan sen kaveriksi porkkanaa, pottua, omenaa, valkosipulia, lipstikkaa ja ripauksen suolaa. Keittelin puolisen tuntia, soseutin ja lisäsin purkin kermaa.
Ai että oli hyvää! Vanha herra tosin äimisteli, mihin olin unohtanut lihanpalat, sillä keitto maistui erehdyttävästi lihasopalle.
Seuraavasta keitosta ei sen sijaan puutu lihaa eikä sattumia. Kyseessä on hernesoppa ala Vanha herra.
Mies keittää soppaa heti kymmeen litraa. Kaksi pussia herneitä likoaa kymmen litran kattilassa yön yli. Sitten pannaa pökköä pesään ja palviluita herneiden mukaan. Keitellään hiljaisella tulella kauan. Jossain vaiheessa heitetään soppaan myös 700 g ruskistettua jauhelihaa ja pussillinen pakasteherneitä. Taas turuutetaan. Maistellaan ja suolataan, jos on tarvis.
Sopasta tulee paksu ja ruokaisa. Pöydässä keittoon pannaan sinappia mausteeksi. Parasta tässä sopassa ovat palviluut, jotka saa imeskellä viimeisenä.
Emme toki syö kymmentä litraa yhteen soittoon, vaan pakastamme sen annosrasioihin ja käytämme pikkuhiljaa, kun tekee mieli tuhtia talviruokaa.
Nyt on vuorossa talven ehdoton lohturuoka: herkkutattisoppa.
Sen tekeminen onkin hieman pitempi prosessi. Ensin nimittäin pitää löytää ne herkkutatit. Meillä on muutama vissi tattimesta, mistä saatamme hyvällä tuurilla saada korit täyteen herkkareita - tai sitten ei. Jos onni on myötä ja tatteja saadaan, pakastan tai kuivaan ne puhdistuksen jälkeen.
Tattisoppaohje on yksinkertainen. Kuullotan sipulia voissa, lisään tattipalat ja kuullotan taas. Lisään vettä ja annan muhia hissukseen jonkun aikaa. Lisään suolaa, pippuria ja kermaa. Siinä se.
Täydellinen nautinto.
Meillä syödään paljon kalaa, kiitos Vanhan herran kalastusharrastuksen. Jos nyt joku rupeaa kateelliseksi, niin paulottakoon itse verkkonsa, hommatkoon luvat ja pumaskat, ostakoon veneen ja perämoottorin sekä moottorikelkan ja ison körön kesä/talvivaatteita yms yms. Nouskoon kademielinen ennen aamunkoittoa ja älköön laskeutuko maate ennen illantuloa: kesällä mennään kokemaan verkkoja aamulla ja illalla; talvella pari kertaa viikossa, sillä kylmässä vedessä kalat selviävät paremmin hengissä kuin lämpimässä... Sitten perataan, fileoidaan, pakastetaan... Korjataan hylkeiden ja välinpitämättömien veneilijöiden repimiä verkkoja...
Kuvassa on kalapihvejä ahvenesta, siiasta ja kuhasta. Käyttämäni perusohje löytyy
täältä. Nyt lisäsin pihvitaikinaan pari purkillista chilistä tonnikalaa liemineen päivineen.
Vanha herra meinasi halkaista itsensä. Raukka. Oli niin sekaisin, että otti pinaattisalaattiakin ;)
Välillä pitää kokata jotain perusrepertuaarin ulkopuolelta. Niin kuin nyt tämä nakkikakku. Puolita nakit. Leikkaa lehtitaikinasta hieman nakkia kapeampi kaitale. Laappaise siihen tuorejuustoa taikka kananmunaa. Kääri rullalle ja laita nakkikääröt vieri viereen irtopohjavuokaan. Paista ja irrota vuoasta hieman jäähtyneenä. Irrota itsellesi justiinsa niin monta kakkupalaa kuin maha vetää.
Jälkiruoaksi voit ottaa kauhallisen lappapuuroa sokerin ja maidon kera, vassokuu.
Vanha rouva
