Pihamaamme on entistä merentönkkiä. Ruokamultaa on nippanappa 10 cm, jos sitäkään, ja sen alla KOLME METRIÄ kullankeltaista hiekkaa. Pihanurmen on itse Luoja luonut, sitä ei ole istutettu eikä väenväkisin nurmetettu, vaan surutta tallaatu ja tampattu viimeiset 80 vuotta. Joten nurmella kasvaa luomuylläreitä: suolaheinää, piharatamoa, voikukkaa... voikukkaa... voikukkaa... Viime vuonna julistin tuhatvuotisen sodan alkaneeksi. Kuvassa on neljän tunnin saalis nupulla olevia voikukkia. ÄHÄKUTTI.
Kasvilootiini ei parane vielä kylvää siemeniä, sillä maa on vielä kovin, kovin kylmänpuhuvaa. Anoppi aina sanoi, että näillä leveysasteilla istutushommiin pääsee vasta kesäkuun 6. päivä. Sieltä se anoppi pilven reunalta vahtaa touhujani silmä kovana, etten vain mene ennen aikojani tuhlaamaan hyviä siemeniä. Orvokit sentään uskalsin istuttaa ulos äitienpäivän tienoilla, vaikka kylmätila tipahti vielä reilu viikko sitten nollan tietämille:
Komposti on tyhjennetty marjapensaiden alle, pihamaa on haravoitu, aita on maalattu ja puutarhakalusteet on pesty. Eli ihan hyvillä mielin jatkan huomenna 1000-vuotista sotaani!
Vanha rouva