Käsillä värkätty tammikuu

Uusi vuoteni on alkanut käsitöiden merkeissä. 

Ensin kudoin valmiiksi ennen joululomaa aloittamani kaulahuivin. Sille kertyi mittaa tupsuineen päivineen 2 metriä ja 25 senttiä. Lankana on pehmeä kašmirvilla, sillä pidän huivia myös sisäasusteena paljasta kaulaa vasten. Ei kutita. 

Kudoin vuoden lopulla yhdeksän paria sukkia, mutta jonnekin ne ovat kadonneet. Kumma juttu. 

Ei muuta kuin uusia puikoille ja maailmalle:

 

  

 

Olen harrastanut myös jotain sellaista, minkä parissa en ole puuhastellut ainakaan kahteenkymmeneen vuoteen:

 

 

Mattoa en kutonut. Jotain ihan muuta. Pitää vielä päättellä, ommella, leikata ja sommitella...

Työrintamalla on loppuvuoden hulinavaiheen ja pikkujouluputken jälkeen hiljaisempaa. 

Siksi olen kerinnyt käydä myös kirjastossa. Monta ihanaa kirjaa odottaa pöydänkulmalla lukijaansa. 

Mitä sinä olet puuhaillut tammikuussa?

Vanha rouva

kysyy

Hämäläinen joulupukki

Pakkanen paukkui nurkissa, kun Joulupukki piipahti meidän kartanolla ilahduttamassa hämäläistä emäntää ja sen pohjoispohjalaisia rakkaita. Kuukauden myöhässä, mutta tulipahan kuitenkin!

 

Vaivihkaa joulupukki oli kiikuttanut saunanlauteille paketin jos toisenkin. Pikkuihminen (josta muuten syksyllä tulee ekaluokkalainen!) ja sen Sisko tulivat tohinalla sisään pakkasesta ja heti alkoi armoton mankuminen: Mennäänkö etsimään? Onko ne sängyn alla? Ei kait se taas ole unohtanut niitä saunaan? Joko saa? Eikö jo voi? Pikkuisten äiti on kuitenkin armoton ja topakka Nuori rouva: Ensin syödään!

Ruokaisana tarjottavana oli voileipäkakkujoulukuusi Valion ohjeen inspiroimana. Tein körön kinkkujuustoleipiä, jotka leikkasin kolmioiksi. Kasasin kolmiot kuuseksi (muutama hammastikku kannattaa tökkiä sinne tänne, muuten kuusi kallistuu ja kellahtaa). Vatkasin maustamatonta tuorejuustoa ja kermaa vaahdoksi ja pursotin ruusukkeita kuusen oksanhaaroihin. Kuusenkoristeiksi pääsivät aurajuutoskuutiot, cheddarjuustosydämet, granaattiomenansiemenet, suolatikkuset ja maissilastut.

 

Makeaksi kahvipöydän kruunuksi leivoin marjakakun:

Muhkeassa kakussa oli yhteensä viisi kakkukerrosta suklaakakkua ja vaaleaa kakkua. Eriväristen kerrosten väleihin laitoin puolukkahilloa banaanikermavaahdon kera ja vadelmarahkavaahtoa. Koristelin kakun kermavaahdolla ja granaattiomenansiemenillä. 

Sitten tuli joulupukki:

Hetken aikaa huusholli oli täynnä naurua (ja ihan pikkuisen uhmaikää), kilpajuoksua ja hippasillaoloa. Hetken aikaa seurasimme lasten iloa ja riemua. Liian pian ilta pimeni ja pikkuiset piti viedä iltapuuhiinsa - onneksi oli niin suuri kuusi ja kakku, että evääksikin riitti!

Jouluterveisin Vanha rouva

Takaisin Vietnamiin

Tammikuun pakkaset pakottivat viluisen ihmisen takasin Vietnamin lämpöön - ainakin lautasen välityksellä.

Söimme Vietnamissa monta tulista pho-keittoa, sikäläistä kansallisruokaa. Nyt tein keitosta oman versioni, kun kaikki lähteeni ja keittokirjani väittivät sen olevan helppoa. 

Ja helppoa se olikin - kunhan joku olisi muistanut ostaa kaikki tarvikkeet yhdellä kertaa. Nyt meinasi mennä hermo, kun kaupassa sai laukata päntiönään.

Ensin keitin pho-liemen: 3 litraa vettä, 3 lihaliemikuutiota, 4 kokonaista neilikkaa, 2 kanelitankoa, 5 cm pala kuorittua ja viipaloitua inkivääriä, 5 valkosipulinkynttä, 3 chilipalkoa viipaloituna, 2 rkl fariinisokeria sekä 1 limetti lohkoina. 

Keitin lientä parikymmentä minuuttia. Sitten lisäsin naudanliha- ja possunlihasuikaleet. Kiehautin ja kuorin kalleimmalla keittiöaarteellani eli neuvostoliittolaisella reikälusikalla vaahdon pois. Keittelin lisää, jotta lihasta tuli mureaa. 

Sitten noukin sopasta tehtävänsä tehneet ja liemen mojovasti maustaneet kanelitangot, chilit, limettilohkot ja neilikat, ettei Vanha herra vaan nielaise niitä ahneuksissaan. Lisäsin soppaan vihreitä sipulinvarsia (oman maan satoa suoraan pakkasesta), paketillisen riisinuudeleita, pakastepussillisen kookosaromisia kangaspalsamirouskuja ja muutaman lihapullan. Kuumensin. Kauhoin tuoksuvan phon isoihin kulhoilin ja vein tarjolle näiden kanssa:

Toisessa kulhossa on ruukullinen korianteria ja ruukullinen minttua saksittuna. Toisessa kulhossa on tulisia ituja. 

Niitä laitoimme phon päälle mielin määrin:

Muuten oli pho hyvää, mutta kattaukseen en millään ilveellä saanut mukaan ääni-, haju- enkä lämpötilaefektejä. Harmi.

Pho-terveisin Vanha rouva

PS. On sitä meilläkin mieleenpainuvia palanpainike-efektejä: 

pakkanen, lumi, hiljaisuus ja saunan lämpö. Terveisiä pikkujoulusta, jota vietimme työpaikalla tammikuun puolivälissä ;)

Ranskalainen olkikoppa

 

 

Ranskalainen olkikoppa lähti aikaisin aamulla kaupunkiin emäntänsä kanssa. 

Kukaan ei tuntunut olevan hereillä: ei valon valoa, ei ristin sielua. 

Vain viluinen ranskalainen pysäkillä. 

 

Kaupungissa piri paarustaa koko keskustan läpi. 

Matkalla emäntä pysähtyi ihailemaan revontulia ja vanhaa pappilaa (KLIK!). 

 

Juna-aseman kupeessa ranskalainen pääsi pakkasesta sisätiloihin lämmittelemään. 

Emännällä oli bisneksiä käsityökeskuksessa, missä tuoksuu terva ja missä aina halataan, kun ovesta astuu sisään.

 

Bisneksien jälkeen emäntä paarusti takaisin onnikkapysäkille ja katseli matkalla kaunista talvea. 

Onneksi se tajusi olla lykkäämättä viluista ranskalaista hankeen.

 

Kotipihassa ranskalaista odotti JÄRKYTYS: kuusi mottia koivuklapeja. 

Emännän piti ruveta puunkantohommiin ja se unohti ranskalaisen seinän viereen pariksi tunniksi:

Markkinoilta ostettu ranskalainen olkikoppa on sisukasta tekoa.
Se on jo kolmatta vuotta palvellut emäntäänsä kesät talvet. 

Se jaksaa kantaa niin läppärin kuin paksun mapinkin - maitopurkeista puhumattakaan. 

Hämärän tullen emäntä kantoi kopan pirtin lämpöön ja hemmotteli perhettä marjakakulla:

Marjajukurtista pyöräytettyä puolukka-vadelma-kakkua päästiin nauttimaan
ranskalaisen kotio kantamassa hienossa seurassa:

 

Emäntä haki käsityökeskuksesta pläkkipelliset lyhdyt, joita se on himoinnut monta vuotta. 

Nyt lyhdyt kimaltavat pöydän päässä kilvan hopeisten kyyhkyläisten kanssa. 

Ranskalainen olkikoppa pääsi eteiseen odottamaan seuraavaa kaupunkireissua.

Sen pituinen se.

Vanha rouva, 

ranskalaisen emäntä

Ruokaa kaikille aisteille

Neljän viikon mittaisella Indokiinan matkalla pääsin käyttämään kaikkia aistejani. Tervetuloa nauttimaan ruokapöydän antimista silmilläsi, mutta kuvittele mukaan kaikki hajut, äänet, maut, tuntu kielelläsi ja käsissäsi. Jopa tasapaino- ja asentoaistisi ovat tarpeen, kun kuljet kanssani torilta ja ruokakojulta toiselle. Aloittakaamme ruokamatka toreilta:

Torit ovat Kambodzassa ja Vietnamissa niin täynnä värejä, 

että talven kalvakka lapsi riemastui ikihyvikseen kaikista sateenkaaren sävyistä:

   

  

Ruokatarvikkeita löytyy joka ruokalajiin. 

Katsotaanpa ensin kalatarjonta:

Mikäli kuivattu kala ja äyriäiset eivät miellytä, 

on tarjolla tuoreempaakin tavaraa - suoraan merestä:

Mereneläviä lisää:

Siirrytäänpä sitten liharuokiin:

Maistuisiko kenties kana?

 

 

Kanahan munii...

... ja riisi sekä nuudelit passaavat kaikkien ruokien kanssa...

Ehkä kuitenkin nauttisimme jotain eksoottisempaa?

Mikäli sait vatsanväänteitä, tässä sinulle parantavia rohtoja:

   

Katukeittiöt tarjoavat kystä kyllä yötä päivää:

Vatsa taitaa olla täysi, mutta otetaanpa vielä yhdet:

Hedelmät ovat hyviä välipaloja:

Ja jälkiruoalle on aina tilaa, eikös vaan:

Mitäs vielä syötäisiin?

Vanha rouva