Pikkuihminen oli tingannut jo pari kuukautta sitten Nuorelta rouvalta, koska mennään nostamaan pottuja. Tänään se päivä sitten koitti.
Aamusta asti pottulaatikot, ämpärit ja kuokat odottivat kuokkijaa. Kun kuokkija sitten lopulta saapui - Pikkusisko oli pitänyt ensin saada päiväunille Nuoren herran kanssa - pantiin pystyyn kilpailu siitä, kuka saa nopeimmin ämpärinsä täyteen.
Kuokka sai kyytiä ja multa lensi. Arvata saatat, kuka voitti ;)
En ainakaan minä, sillä muutama isompi peruna taisi välillä vaihtaa paikkaa minun ämpäristäni Pikkuihmisen ämpäriin ja vaihtarina tuli pari kiveä.
Kun homma oli selvä eli ilmiselvä voittaja julistautunut voittajaksi, oli aika lepuuttaa kinttuja pottulaatikossa ja kiikkua Vanhan herran vieressä omenoita syömässä.
Vertailun vuoksi panen tähän kuvan kolmen vuoden takaa.
Pottua on Pikkuihminen näemmä syönyt, koska laatikko käy pieneksi ;)
Puutarhahommia on muutenkin tullut tehtyä. Ensin irrotin kivet kaarevan kukkapenkkini laidasta, sillä tarvitsin kivet toisaalla. Tilalle naputtelimme Vanhan herran kanssa peltisoirot, jotka talven aikana ruostuvat sopivasti eivätkä sitten kimalla vihreyden keskeltä silmään. Samalla vaivalla tulin tehneeksi pyöreän penkin kaaren keskikohtaan. Se sai keskelleen omenapuun ja laidoilleen raparperit.
Kivet kärräsin rauniopuutarhani jatko-osan täytteeksi. Olen kesän aikana hamstrannut halvennusmyynneistä isoja kukkaruukkuja, jotka saavat ensi kesänä täytettä kesäkukista. Paikka, missä kivi/ruukkumaa sijaitsee, on niin kuiva kankare, ettei siinä luonnostaan ole multaa kuin kymmenkunta senttiä. Sen alla onkin sitten kolme metriä hiekkaa - entinen merenrantatöyräs kun on kyseessä. Lisää kiviä tarvitsen vielä aikamoisen körön, sillä suodatinkangasta jäi näkyviin vielä vaikka hurumykket - kuten mummu sanoisi.
Portaanpielessä kukkivat valkeat kärhöt ja valkea ruusu.
Ruusuntuoksussa on mukava istua ja juoda päiväkahvit. Päiväkahvipaikkaan tälläsin myös syysasetelman:
Tämmöistä täällä, mimmoista siellä?
Vanha rouva