14.8.2011

Äidinäkäiset kuningatarhillon kera


Perinnemakuja maakunnista -kirjassa on Lapista peräisin oleva resepti, jonka mukaan kokkasin eräänä iltana Vanhalle herralle äkäsiä / äkkinäisiä / pönsöökejä / äidinäkäsiä / piimälättyjä / hopunpullia / hätäkakkoja / lusikkakakkoja  eli PAKSUJA LETTUJA. Niihin tarvitsin:

·         2 munaa

·         1 dl sokeria

·         2 dl hapanta kermaa / piimää / kermaviiliä

·         1 tl soodaa

·         3-4 dl vehnäjauhoja

·         ripaus suolaa

·         voita paistamiseen

Vatkasin munat ja sokerin vaahdoksi. Sekoitin soodan kermaviiliin ja lisäsin sitten muna-sokeri-vaahtoon. Vehnäjauhot perään ja himppunen suolaa. Annostelin taikinaa kauhallisen  verran paistinpannulle paistumaan. Ohjeen mukaan pitäisi käyttää oikeaa ohukaispannua, jolloin saisi aikaiseksi soman pineiä ja pullukoita lättysiä. Mutta kun minulla ei ole sellaista vempainta, niin sompailin äkäisesti tavallisella paistinpannulla.

Tarjosin akan äkkipikaiset paksukaiset omatekemän kuningatarhillon kera. Alas menivät äkäisesti.

Vanha rouva, pikkuriikkiksen äkäinen hyvin-hyvin harvoin, jos sittenkään

13.8.2011

Naamioituja pottuja


Meillä kasvaa pottuja pellollinen. Päätin naamioida pottuloisia yhden aterian verran ihan omaksi ilokseni, kun en niistä niin kovasti piittaa. Vanha herra oli kuitenkin aidosti haltioissaan naamioleikistäni nimeltä savukalasalaatti.

Keitin uudet perunat, jäähdytin ne ja leikkasin suupaloiksi. Perkasin savukalan ja paloittelin sen pikkupaloiksi. Sekoitin kastikkeen: desin verran majoneesia, 2 rkl viinietikkaa, 3 tl kokojyväsinappia, pikkuriikisen suolaa, mustapippuria myllystä ja  3 rkl vastaraastettua piparjuurta. Sotkotin kaikkkia aineet sekaisin ja annoin salaatin tekeytyä jääkaapissa muutaman tunnin.

Salaatin kyytipojaksi keitin kananmunia ja valmistin mangoldimuhennosta.

Saan kuulemma tehdä toistekin.

Vanha rouva, ihan kohta valmis pottuboikottiin

3.8.2011

Marjaisaa päiväkahviseuraa

Muffinseiksi näitä minun nuoruudessani sanottiin, mutta nyt niitä kuuluu kuulemma sanoa fiinisti kuppikakuiksi. Sama minulle, ei nimi leivonnaista pahenna:


Pariinkymmeneen kakkupohjaan tarvitsin:

·         1,5 dl sokeria

·         3 munaa

·         1,5 dl voisulaa

·         1,5 dl kermaa

·         3 dl vehnäjauhoja

·         0,75 dl perunajauhoja

·         2 tl leivinjauhetta

·         1 tl kanelia

·         1 tl vanilliinisokeria

·         1,5 dl mustikoita

·         1,5 dl vadelmia

Sekoitin kaikki märät aineet keskenään. Sitten lisäsin keskenään sotkotetut kuivat aineet mukaan. Jaoin taikinan kahtia. Toiseen taikinakulhoon lisäsin varovasti desin verran mustikoita ja toiseen desin vadelmia. Jaoin taikinat paperivuokiin ja paistoin 200 asteessa uunin keskitasolla parikymmentä minuuttia.

Kakkujen jäähtyessä valmistin rähmän. Anteeksi, kreemin:

·         100 g huoneenlämpöistä voita

·         0,5 dl kermaa

·         1 tl vanilliinisokeria

·         500 g tomusokeria

Vatkasin voin, kerman, vanilliinisokerin ja puolet tomusokerista tasaiseksi. Lisäsin loput tomusokerista vähitellen. Vatkasin niin kauan, että seoksesta tuli tasaisen kermaista. Pursotin kakkujen päälle kiekuran. Sitten koristelin jälkeenjääneillä marjoilla.

Minun piti värjätä puolet kreemistä vaaleansiniseksi ja puolet vaaleanpunaiseksi, mutta taisin unohtaa! Vieressäni nimittäin tuhisi Pikkuihminen, joka varasti huomioni täysin. Vähemmästäkin naisen sukat menevät sekaisin. Täytyi siis tyytyä hopeapalloihin ja vadelmarakeisiin.

Värivammoista huolimatta kuppimuffinsit tekivät kauppansa Nuorelle neidille (Pikkuihminen tyytyi pottuvoihin ja maitopulloon). Neiti otti laatikollisen mukaansakin Nuorelle herralle tuliaisiksi.

Vanha rouva

2.8.2011

Uusi untuvainen


Oudot huivit saivat jatkoa, kun Smirgeline antoi ohjeen uuteen ja ihmeelliseen baktukseen (Mistä lie nimitys peräisin? Edes kaikkitietävä kuukletus ei sitä minun taidoillani selvittänyt.)

Tuolta tuubibuumin ajoilta kaapissani nökötti puoli kerää violettia pörrölankaa, johon päätin purkaa intoni oppia uutta. Isoilla puikoilla huivi valmistui yhden telkkari-illan aikana. Oman iltansa otti reunaan virkkaamani hopeinen timanttiraita.

Saapas nähdä milloin tulee niin viileää, että pääsen kylille keekoilemaan uuden huivini kanssa. Hellettä pidellessäni kietaisin huivin tuolin selkänojaa lämmittämään.

Kiitos Smirgeline!

Vanha rouva aivan innoissaan
 
Jälkihuomatus: Pikkusisko vohki huivin itselleen. Sopii kuulemma uusiin saapikkaisiin.