Olga, sammakko ja moni muu

Olga, pihassamme neljättä vuotta kasvava päärynäpuu, oli sunnuntaina päättänyt sonnustautua parhaimpiinsa juhlan kunniaksi. Jos jokaiseen kukkaseen tulisi päärynä, koko pikkupuu taitaisi kellahtaa kumoon omasta painostaan.

Mitäpä sitä juhlapäivänä muutakaan tekisi, kuin pesisi jääkaapin ;) Siitä sainkin idean lykätä vihanneslaatikon kaikki jämät uuniin paahtumaan. Kasvisten kypsyessä kipaisin merenrantaan katsomaan nokkosapajiani.

Sammakot olivat riehaantuneet ja lahjoittivat minulle kokonaisen aavan rannan täydeltä kukkiaan! 

Katso, miten kauniita ne ovat, sammakonkukat.

Rannan värien innoittamana tein uunikasvisten seuraksi keltavihreän salaatin:

Ruoan jälkeen sain puuhastella kakun, sillä odotettavissa oli huipputason vieraita:

Eipä aikaakaan, kun pihamaalta kuului odotettu "Mitä kakkua?" -kiljaisu. 

Pikkuihminen kera Pikkusiskon ja Nuoren rouvan saapuivat visiitille villivaunuilla jenkaten.

Sitten alkoi vipinä:

Pikkusisko liimautui kiinni Vanhaan herraan eikä antanut minun olla kanssaan missään tekemisissä. 

Näkyy tilliäinen tietävän, miten vanhojen miesten sydän sulatetaan ;) 

Minä sain seurustella Pikkuihmisen kanssa: 

ojentelin pikkukiviä, kun miehenalku opetteli ampumaan elämänsä ensimmäisellä ritsalla. 

Komento oli kova: ihmisiä, eläimiä, autoja ja ikkunoita ei saa ampua - eikä Vanhan rouvan kukkasia!!

Sen verran Pikkusisko hellitti Vanhasta herrasta, että ojensi minulle kirjoittamansa onnittelukortin

ja lusikoi kakkua suppusuuhunsa hetken verran. Sitten taas herraa vietiin!

 

Olga pörhisteli vielä illallakin omassa ainutlaatuisuudessaan 

ja sammakot katselivat tyynesti illan hienoista hämärtymistä. 

Minä join iltakahvini uudesta mukista ja Vanha herra tarjoili kyytipojaksi kakunrääppeitä.

On se vaan niin ihanaa, kun nainen täyttää 18 vuotta! 

Taas.

Vanha rouva

Keväällä

Keväällä luonto puhkeaa kukkaan. 

Nuori neito kerää korillisen kukkasia silmissään häivähdys lapsuutta ja pilkahdus nuoruutta.

 

Keväällä kukannuput heiluvat lempeissä tuulissa.

Neito pukeutuu hulmuavaan mekkoon ja napittaa nuttunsa Ameriikasta saaduilla vintagenapeilla.

 

Keväisessä aamussa kastepisarat kuiskuttelevat ruohikossa.

Neito painaa päähänsä kukkahatun ja leikittelee roosalla pitsillä.

 

Keväällä kukkien kieli kuiskii suuresta lemmestä.

Uskalias sulho painaa suudelman neitonsa otsalle.

 

Tässä minun työni Taito Pohjois-Pohjanmaa ry:n kevätkurssilta nimeltä "Kuvansiirtoa ja kirjontaa". Opettelin uudella kuvansiirtotekniikalla painamaan kankaalle herkkiä, naisellisia ja romanttisia kuvia. Siirrettävät kuvat olivat värillisiä valokuvia, joista otettiin laserkopiot kuvansiirtoa varten. Express transfer -aineen avulla kuva siirtyi suitsait ja lopuksi se silitettiin. Opettelin myös kirjomaan ja tekemään kangasnappeja!

Sitten otin esille rakkaita pitsinpätkiä, helmiä ja metalliruusukeita katkenneesta kaulanauhasta. Myös ne Ameriikan sedän vuosikertanapit pääsivät mukaan. Kieli keskellä suuta opettelin uusia kirjontapistoja. Yhdistelin ja suunnittelin. Pitkät tovit ähräsin nenä kiinni kirjontalangoissa (ikänäkö ei ainakaan auta pienen piperryksen tekemistä). 

Vielä pitää löytää jostain tyyliin sopivat kehykset. Sitten romanttiset huoneentauluni ovat valmiit. Tai tekisinkö neidoista tyynyjä? Kenties kirjankansia? Saas nähdä, mihin seikkailuihin neitokaiset vielä päätyvät. 

Tämä olkoon toinen vuodenaika eli KEVÄT Pipo-otuksen Neljä vuodenaikaa -haasteessa. 

Tarkat tiedot löydät Tavaroiden taikamaailmasta.

Vanha rouva

 

 

30 vuoden odotus

Olin menossa Albaniaan vuonna 1991. Puolentoista viikon mittainen matkaohjelma oli tikutettu täyteen ohjattua tekemistä aamusta iltaan. Silloin maassa elettiin kurissa ja järjestyksessä. Maan hallitsijan Enver Hoxan mukaan "Raja on muuri vieraita ideologioita vastaan. Albanian kansantasavalta on suljettu vihollisilta, vakoojilta, hipeiltä ja muilta maankiertäjiltä". Sosialistisen estetiikan mukaisesti lentokentällä odotti pitkätukkia ja poskipulisonkeja tämä:

Hoxa kuoli, Albanian ensimmäiset monipuoluevaalit järjesttiin 1991 ja samana vuonna Balkanin niemimaalla alkoi pitkä ja verinen sotien sarja. En päässyt Albaniaan, sillä matka peruttiin. Siitä asti olen kuitenkin haaveillut näkeväni tuon vuoristoisen ja merellisen maan. Nyt sen näin:

 

Kansallismuseon arkkitehtuuri muistuttaa kommunismista ja mosaiikki kuvaa albanialaisia sankareita.
Eräs oman elämänsä sankari poseeraa kuin ennen vanhaan.

  

 

Skënderbeu on Tiranan historiallinen ydin. Aukiota vartioi kansallissankari Skënderbeun ratsastajapatsas. Aukion itälaidalla ovat 1780-luvun moskeija ja 1820-luvun kellotorni, eteläpuolella 1920-luvun ministeriörakennukset ja pohjoisosassa 1960-luvun  kulttuuripalatsi ja kansallismuseo. 

Motoristien kokoontumisajo täytti keskusaukion mahtipyörillä, mahtimiehillä ja mahtirokilla (Hoxa varmaan pyöri haudassaan). Ihmisiä, perheitä, lapsia ja me kaksi kauniissa ilta-auringossa .

Kiitos neuvostoliittolaisen menneisyyteni viihdyin Tiranassa oikein hyvin. 

Leveitä katuja, rujon mahtipontista arkkitehtuuria, betonia ja sotaisaa paatosta.

Motoristien kansoittaman keskusaukion yhdellä laidalla pönöttää Kulttuuripalatsi, 

jonka  peruskiven kävi muuraamassa Nikita Hruštšov vuonna 1959. 

Liekö samalta aikakaudelta tämä asuinkolossi?

Pyramidi on mainio esimerkki tiranalaisesta arkkitehtuurista. Arkkitehti Pranvera Hoxha suunnitteli sen isälleen, diktaattori Enver Hoxhalle mausoleumiksi, mutta kommunismin kaaduttua rakennelmalle ei ole keksitty pysyvää käyttöä. Siinä se nyt ränsistyy keskellä pääkaupunkia.

Sen sijaan nämä rakennukset eivät ränsisty.

Katsopa tarkkaan kuvan keskelle, niin näet yhden Tiranan suosituimmista ja karmeimmista menneisyyden muistoista - betonibunkkerin, jonka käytäviin on sijoitettu Bunk’Art: maanalaisissa käytävissä ja huoneissa voi tutustua Hoxan aikakauden vainoharhaisuuteen, tirkistelyyn ja varjostamiseen.

Diktaattori Hoxan aikakaudella, vuosina 1975-1983, Albaniaan rakennettiin yhteensä 173 371 bunkkeria kemiallisten iskujen tai ydinsodan varalle. Vanha herra seisoo tuossa yllä olevassa kuvassa yhden maanalaisen bunkkerikäytävistön päällä:

 

Hulluuden kuva.

Hulluuden uhrit.

 

Tänään Albaniassa eletään rinnakkain. 

Albanialaisista yli puolet on muslimeja ja viidennes kristittyjä. 

Komeita moskeijoita ja komeita kirkkoja.

 

 

 

 

Toiseksi paras asia Albaniassa oli ruoka, joka maksoi reilusti alle puolet suomalaiseen verrattuna:

Tässä on aamiaislautanen yhdelle ;)

Ja tässä aamiasleipälautanen - myös yhdelle.

Mereneläviä kävimme maistelemassa kolmen päivän annoksen Albanian Rivieralla, Durrësissa. 

Viikon aikana asuimme kolmessa erilaisessa pikkuhotellissa, jotka kaikki olivat omanlaisiaan, ihanaisia: italialaistyylinen trendidecoboutique, skandinaavistyylinen majatalo ja albanialainen pikkuhotelli. Kaikki sieviä, puhtaita, keskellä kaikkea ja kaukana kansainvälisistä hotellihelveteistä. 

 

Paras asia Albaniassa oli ihmisten ystävällisyys, aurinkoisuus ja auttavaisuus. 

Tämä koskee niin kadunmiehiä kuin palvelusektorin edustajia. 

Albanialaisten sydämellisyys vei sydämeni.

Lopuksi kuva Tiranan keskusaukiolta. Missään en ole ikinä nähnyt, että kaupungin paraatipaikka on ympäröity tuoksuvilla yrteillä. Voit varmaan kuvitella, miltä Tirana tuoksui auringon helottaessa liki 30 asteessa. Taivaalliselta.

Kannatti odottaa 30 vuotta!

Vanha rouva