Mitäpä sitä juhlapäivänä muutakaan tekisi, kuin pesisi jääkaapin ;) Siitä sainkin idean lykätä vihanneslaatikon kaikki jämät uuniin paahtumaan. Kasvisten kypsyessä kipaisin merenrantaan katsomaan nokkosapajiani.
Sammakot olivat riehaantuneet ja lahjoittivat minulle kokonaisen aavan rannan täydeltä kukkiaan!
Katso, miten kauniita ne ovat, sammakonkukat.
Rannan värien innoittamana tein uunikasvisten seuraksi keltavihreän salaatin:
Ruoan jälkeen sain puuhastella kakun, sillä odotettavissa oli huipputason vieraita:
Eipä aikaakaan, kun pihamaalta kuului odotettu "Mitä kakkua?" -kiljaisu.
Pikkuihminen kera Pikkusiskon ja Nuoren rouvan saapuivat visiitille villivaunuilla jenkaten.
Sitten alkoi vipinä:
Pikkusisko liimautui kiinni Vanhaan herraan eikä antanut minun olla kanssaan missään tekemisissä.
Näkyy tilliäinen tietävän, miten vanhojen miesten sydän sulatetaan ;)
Minä sain seurustella Pikkuihmisen kanssa:
ojentelin pikkukiviä, kun miehenalku opetteli ampumaan elämänsä ensimmäisellä ritsalla.
Komento oli kova: ihmisiä, eläimiä, autoja ja ikkunoita ei saa ampua - eikä Vanhan rouvan kukkasia!!
Sen verran Pikkusisko hellitti Vanhasta herrasta, että ojensi minulle kirjoittamansa onnittelukortin
ja lusikoi kakkua suppusuuhunsa hetken verran. Sitten taas herraa vietiin!
Olga pörhisteli vielä illallakin omassa ainutlaatuisuudessaan
ja sammakot katselivat tyynesti illan hienoista hämärtymistä.
Minä join iltakahvini uudesta mukista ja Vanha herra tarjoili kyytipojaksi kakunrääppeitä.
On se vaan niin ihanaa, kun nainen täyttää 18 vuotta!
Taas.
Vanha rouva