31.1.2014

Truutintekoa ja kurinpitoa

Kaivelin vintin muhista esille kaksi ranstakkaa, missä ne maata möllöttivät virattomina eläkeläisinä. Melkein kaksimetriset ranstakat ovat peräisin niiltä ajoilta,
kun talossa oli iso leivinuuni.

Kiikutin ranstakat alakertaan pesulle ja puunaukseen. Pyörittelin ja kääntelin, asettelin ja mallasin. Lopulta ripustin ne pirtin ovenpieleen roikkumaan,
lähelle entistä toimipaikkaansa.

Ovenpielessä roikkuvat ranstakat antoivat kieltämättä hirmuisen kuvan talon pelisäännöistä. Jos et sinä lempo käyttäydy kunnolla, saat takalistossasi tuntea... tuumailin minä ja muistelin lapsuudenseutuni lastenkasvatusperiaatteet (juu juu, minä olen niitä muinaisia pilttinä pahanpäiväisesti koivuniemenherroilla sun muilla kurinpitovälineillä peloteltuja, joista nähdäkseni on kaikenmaailman traumoista ja patoutumista huomimatta kasvanut kelpo veronmaksajia).

Moisia mielikuvia välttääkseni ja ranstakkojen yksitotisuutta pehmentääkseni
päätin kokeilla truutintekotaitojani.

 

Pyöräytin kartongista truutin. Päällystin truutin valkealla flanellilla. Ympyröin truutinsuun poimutetulla kangassuikaleella. Liimasin sinne sun tänne pitsiä ja koristenauhaa. Tein rusetteja ja ruusukkeita. Lisäsin helmiä ja kristalleja. Pitsireunainen kakkupaperi sai myös armon päästä  truutinvartta koristamaan. Siinäpä se.

 

Truuttinteko ei millään meinannut loppua. 
Kahden ranstakkatruutin lisäksi värkkäsin keittiön ikkunanpieleen kaksi koivuniemenherroille varattua truuttia:


Olohuoneen puolellekin pääsi yksi truutti, 
vaikka Vanha herra yritteli kurittaa minua hirnumalla aina vain pahenevalle mummutaudilleni 
(se kuulemma ilmenee rimpsun, rämpsyn ja krumeluurin vallattomana levittäytymisenä huusholliin).


Truutti on muuten oulunkielinen sana, joka tarkoittaa tötteröä. 
Aikoinaan maamme toiseksi vanhimman leipoman, Katri Antellin työhönottohaastattelut menivät näin:
Osaakko nää truutin tehdä, narun katkasta ja olla varistamatta sokuria?

Vanha rouva, 
joka ihan näin kuvallisesti todistettuna osaa tehdä truutin ja katkaista narun.
Sokurin varistelusta lisää Kakutus-kategoriassa ;)

5 kommenttia:

  1. Mie romahan, ihan hitoksee uppeita juttuja taas:))) Ai tollanen on ranstakka,meil toi oli vaa hiilhanko, sie tein noistakin niin upiat ja sit noi siun tuuttis on niin kauniita. Etenkin noi jossa niitä koivuniemen herroja on lisukkeena.
    On mukavaa olla vanha ja vallaton vai kuinka:)

    VastaaPoista
  2. Ossaat sie huivin tehä se on niin helppo ohjeen löydät kun selailet blogia Arkimaman arkiralli siellä jossain on toi ohje.

    VastaaPoista
  3. Jahas,nyt truutti,taas opin uuden sanan. Hienoja ovat. Eikö nuo vanhat herrat ymmärrä,että tottakai pitää pitsejä,helmiä ja kristalleja! Jos Vanha Herra yhä jatkaa hirnumista,niin ei sun tarvi nyt kuin osoittaa truutteja,että voit saada takamuksille koivuniemen herrasta:D

    VastaaPoista
  4. WAU! Minä vain keräsin kirpparilta rojua eikä edes mieleen tullut pihamaata täyttävät koivunoksat. Tuuli on pudotellut niitä mahdottomasti ja aamulla just ihmettelin, pitäisikö mennä keräämään niitä pois.

    VastaaPoista
  5. Johan oot outoja sanoja kasaillu meikäläinen ei oo kumpaakaan nuista kuullu ikuna, mää oonki täältä etelästä! Komijoita truuteja oot kyllä vääntäny, ei voi muuta sanua ja pittäähän sitä sen verran joka talouvvesta bling blingiä löytyä, ihan turha herran hirnua!

    VastaaPoista