Loppiaisaamuna Vanha herra kiikutti eteeni lämpökerraston, tuulihousut, villasukkia, lämpötossut, kypäränalusreuhkan, tumput, kumikintaat ja untuvatakin. Pue päälles. Aikaa viisi minuuttia ja sitten lähetään! 
Minä tein työtä käskettyä, vaikka unihiekka rahisi silmäkulmissa ja aamupuuro oli hädin tuskin lusikoitu kupista. Potkukelkka alle ja merelle menoksi. Herra potkutteli edellä ja minä perässä. Hikihän siinä kerkisi parin kilometrin aikana tulla, varsinkin kun lämpöasteita oli pari ja minulla naparetkeilijän varustus päällä.
Verkkojen kokeminen on aina yhtä jännää puuhaa. Mitähän - jos mitään - Luoja suo tällä kertaa pyytäjän pataan?Ensin alkoi tulla kuhia. Sitten pintaan pyrki pari haukea. Kaksi kaunista ahventakin tahtoi joukon jatkoksi.
Viimeisen verkon viimeisillä metreillä aherruksemme palkittiin jättipotilla. Punaista kultaa kaksi ja puoli kiloa. Villi meritaimen päätyi kotona fileiksi ja suolaan.
Ai mitä noille muille kaloille tehtiin? Ahvenet paistettiin, hauet jauhettiin kalapullavärkiksi ja kuhat fileoitiin ja pakastettiin vastaisuuden varalle.
Vanha rouva
Oiva kalasaalis ja jälleen niin upeat valokuvat!
VastaaPoistaPs. Pitkätossu-sukat ovat omastakin mielestäni jos ei kauniit niin sanoisinko yllättävät ja hauskat.
Tulen niiiin hyvälle tuulelle, kun luen blogiasi! Iloisuus ja huumori tekstissäsi on niin vallatonta! Sehän se tekee lukijankin mielen keveäksi. Kiitos näistä mielenvirkistyskirjoituksista! Ja ruokapuolella mm. kakut ovat sellaisia, joita ihailen. Niinkuin tämä viimeinen ohjeesikin, jossa liivatettakaan ei tarvitse käyttää.....ja nuo askartelusi ovat mukavia..
VastaaPoistaVoi miten sinä rakas Anonyymi teit minut onnelliseksi!!! Mielenvirkistyskirjoituksista kaikki osaltani lähtikin liikkeelle: rakas anoppi teki kuolemaa, minusta oli yllättäen tullut tuotannollinen ja taloudellinen haitta työnantajalleni monivuotisen työrupeaman kiitoksena ja kaiken kukkuraksi aloin sairastaa jäätyneitä olkapäitä. Nuori rouva, tuo korvaamattoman ihana nuori ystäväni keksi, että Alapa kuule pitämään blogia, että saat muuta ajateltavaa. Niin minä sitten aloin, mutta ajattelin hiljaa masentuneessa mielessäni, ettei tätä kuitenkaan kukaan noteeraa...
PoistaKyllä sinä olet rohkea nainen ja kilttikin vielä, kun potkuroit Vanhan herran perässä jäällä. Kumpikohan teistä perkaa kalat ruoan valmistamista varten.
VastaaPoistaMeillä perkaa isäntä ja emäntä tasapuolisesti. Huvittavinta tässä kalastuksessa on se, etten syönyt ollenkaan kalaa aikana ennen Vanhaa herraa. Mitä nyt pakollisen joulusillin rosollissa. Mutta kaikkeen oppii, vaikka kusiaispesässä istumiseen - mummuni tapasi sanoa.
PoistaMelekinhän tuo on kuin se kuuluisa Pietarin kalansaalis:)
VastaaPoistaEipä oo vielä välihousuja täällä tarvinnut, talvikengistä puhumattakaan.
Ai että saitte mahtavan kalasaaliin!
VastaaPoistaMitenkä tuon jään kanssa oikein on, ei näytä kovin kestävältä?
Kyllä se kestää, sanoo Vanha herra. Ja siihen minä uskon kuin vuoreen, koska se on reilut 50 vuotta melskannut tuon meren kanssa kesät talvet. Totuuden nimissä sanottakoon, että minua pelottaa aivan mahdottomasti, mutta sitten panen silmät kiinni ja otan oikein kovat pommit luikkaalla jäällä.
PoistaJaahas taisi mun kommentti hävitä tuhkana tuuleen. Laitanpa sitten uudelleen. Meillä hauet lähes aina fileoidaan ja paistetaan leivitettynä pannulla.
VastaaPoistaSiitä paperiin kääritystä kalasta löysin tietoa sivuilta www.martat.fi, kun kooklasin "sanomalehteen kääritty kala". Kovasti kehuvat siellä kyseistä valmistustapaa.
Meillä ei voi haukia paistaa pannulla, kun herra saa heti jonkun ruotokohtauksen. Sitä ei kestä kattella kukaan, kun se tolskaa niitten ruotojen kanssa. Ollaan tultu siihen lopputulokseen, että mulla on valaan kita, kun kaikki solahtaa takertumatta läpi.
PoistaMeidänpä isäntä osaa fileoida hauet ruodottomiksi. Eipä syödessä löydy kun ihan sattumalta joku ruodonpätkä.
PoistaVoiskohan se teidän isäntä tulla meillekin perkaan hauet?
PoistaOikia Pietarin kalansaalis? Komijoita kaloja on!
VastaaPoista