Syysaurinko paistoi puistonpenkille. Pitihän se minun nostaa uudet lankani paistattelemaan päivää. Kivasti kimalsivat ja kimaltavat edelleen:
Maaliskuussa löysin ison kasan ihania lankoja (KLIK). Sain kudottua kaksi käsinvärjättyä palmikkoa yhdeksi huiviksi helkutin pienillä puikoilla. Meinasi mennä näkö ja hermo!
Pituutta huiville kertyi 2 metriä 10 senttiä ilman tupsuja. Painoa on 190 grammaa tupsujen kera.
Kummallinen väriyhdistelmä lienee paikallaan, kun oikein roimii räntää ja mieli mataa maassa. Silloin kiedon kaulani käsinvärjätyn villahuivin huomaan. Hartiahuivi vielä varmemmaksi vakuudeksi.
Vanha rouva
Kun kylmällä ilmalla puet huivin kaulaasi, tunnet kaikki ne hetket, jotka ovat sinua innoittaneet käyttöhetkeen mennessä: langan ostaminen, hypistely, neulominen ja lopulta valmiiksi saamisen riemu. Itse tehtyä! Hieno!
VastaaPoistaIhanat langat! Oi, jospa minäkin saisin vielä joskus jotain valmista aikaiseksi!? Ihan järkky myrsky sateineen meneillään. Ihana olla Omassa Kotona! ♥
VastaaPoistaUpeita värejä!
VastaaPoistaMinun värisilmäni harottaa, mutta onnistuneet yhdistelmät erotan kyllä valmiissa töissä 😊
Jestas mitä värileikkejä yksikin lankakerä voi kätkeä sisälleen ja sinä olet koukutellut&puikotellut menemään hermoja menettämättä... ihan uskomatonta. Lienee oikein tunteiden kirjo värikirjon lisänä harteillasi syysiltoina...
VastaaPoista"Tunnepitoiset" sukkani kun valmiiksi saisin.... jokainen toisten blogissa nähty upea käsityö nostaa tunnontuskaa ja hikipisaraa... eli selvästi pysyn vielä "lämpimänä" ilman uusimpia sukkiani.... murr....
Mielettömän upeat työt molemmat - tuo punainen suorastaan hehkuu....
voi ,että oisimpa yhtä ahkera kauniita ovat ,onko tuossa kapeassa huivissa lisätty joka kierros toiseen reunaan ? tuota jos innostuisin tekeen
VastaaPoista