Humppaa ja huuppaa

Vähän on ollut kade moista kattia, joka makaa reporankana naapurissa. Ei eväänsä heilauta, vaikka kuinka kissittelisin vieressä.

 

 

Minä en ole pahemmin ollut reporankana eikä kukaan ole minulle kissitellytkään. Olen humpannut töitä. Töiden takia kävin kirjastossa Limingassa ja ihmettelin, että ihan minua varten on hankittu kaksi miljoonaan teosta. 

 

Tässä sinulle väri-ilottelua keskeltä Limingan kuntakeskusta. Ruukut ovat melkein ihmisen korkuisia ja täynnä niin elämänmyönteisiä värejä, ettei edes sadesäällä voi olla allapäin. 

Oma pihakin kukkii jos jonkinlaisissa väreissä. Auringonkukka on elämäni toinen ihan itse siemenestä kasvattamani kaunotar. Väri tuntuu sielun sopukoissa asti.

Yhtenä iltana olin työkeikalla meriristeilyllä. Oli kaunis, tyyni, kuulas ilta. Taivas oli sinisenlila, merenpinta laiskanlainehtiva ja ilma lämpimän hyväilevä. Mikäs siinä oli jutellessa hyväntuulisten risteilijöiden kanssa.

Tein syksyn ensimmäisen vispipuuron herukoista. Vaan olihan se hyvää. Muttei niin hyvää, kuin puolukoista keitetty lappapuuro - sanoo Vanha herra. No, minä vein miehen metsään hankkimaan niitä puuropuolukoita.

Löytyi suonreuna, joka oli punaisenaan puolukoita. Vartissa meillä oli kymmenen litran ämpäri täynnä. Sopivan kypsiä (tai sopivan raakoja) huuppamarjoiksi:

Mummulan vanha huuppakapula sai kyytiä, kun Vanha herra paineli puolukoita rikki. Saimme ison lasipurkin kukkuroilleen huuppaa. Sitä syödään pitkin talvea maksapihvien, verilättyjen ja mustanmakkaran kyytipoikana.

Siinä on hymyävä emäntä huuppiensa kanssa. Vielä jäi marjoja, joten lähden keittämään ruispuolukkapuuroa. Heippa!

Vanha rouva