Kurkut ovat kuvassa siksi, että nyt on paras aika tehdä valkosipulikurkkuja. Ostin puutarhalta kuusi kiloa pieniä, sieviä ja napakoita avomaankurkkuja. Nyt ne on pesty, viipaloitu ja säilötty.
Kasvimaa pukkaa mitä kauneimpia tykötarpeita salaattien somisteiksi. Rohtosamettikukka ja erilaiset yrtit ovat lemppareitani.
Usein saan kasvimaasätkyn. Silloin voileivän päältä saattaa löytyä myös kukkamaiden kaunottaria: orvokkeja, kehäkukkia ja saksankirveliä.
Hissukseen ollaan. Kerran on käyty mustikassa, mutta metsästä tuli äkkilähtö. Siitä pitivät huolen kärpäset, tulikärpäset, hyttyset ja paarmat. Odottelen tuulista säätä ja sitten otan mustikkametsän uudestaan tarkasteltavakseni.
Vanha rouva
Kolmantena porukkana lukijat täällä ruudun takana syövät silmillään rouvan salaatit!
VastaaPoistaAnna mennä! Näitä piisaa.
PoistaAhkeruutta, värejä, herkkuja!
VastaaPoistaHyvää alkanutta elokuuta ja Hra:lle terveiset!
Ahkeruudesta niin tiedä, mutta värejä ja herkkuja pitää olla.
PoistaSinä se laittelet aina ruoat niin kauniisti esille. Herättää ruokahaluja jo pelkkä katselu.
VastaaPoistaKun jäisikin vaan siihen katseluun.
PoistaApua - tämä valuma suussa ei ota loppuakseen lainkaan... en muista koska olen saanut viimeksi tuoreina savustettuja ahvenia.... käsittämättömiä ihanuuksia kasvatat syötäväksi...
VastaaPoistapiti googlata saksankirveli-siis nuo lehdetkin on syötäviä??!!
Kerrotko millä ohjeella teet valkosipulikurkut? Olen etsinyt sopivaa tuloksetta. Kiitos! Mirkku
VastaaPoistaTeen normiliemen (etikkaa, vettä, sokeria, suolaa ja mustapippuria). Purkkiin kerrostan kurkkuja, mustaherukanlehtiä ja kuorittuja valkosipulinkynsiä kokonaisina. Olisiko kymmenkunta kynttä per iso purkki. Annan olla kylmässä jouluun asti. Ei kannata aukaista aikaisemmin, sillä maustuminen ottaa aikansa.
PoistaOlen (ehkä) joskus kauan sitten säilönyt kurkkuja. En tiedä, miksi en enää. Ehkä en osaa säilyttää niitä oikein ja menevät pilalle. Sitä varmaan pelkään eniten (en pelkää muuta ;D ).
VastaaPoistaTuo salaatti on niin runsas, että menee oikein aikaa sitä katsellessa ja ymmärtäessä.
Ja myönteisestä yllättymisestä tulee mieleen omat myönteiset hetkeni. Silloin huomaan sanovani oikein ääneen itselleni (yllättyneenä), että hyvä Sartsa!
Myönteinen yllättyminen saa aikaan ääneen puhumista ja joskus oikein kiljahduksia. Sitä kun hämmästyttää itsensä, niin saa sitä itseään kiittää ja tsempata.
Poista