Pläjäysinspis

  

Harppi löytyi liiteristä. Kauniin ruosteen peitossa joka puolelta. Jemmasin harpin visuun talteen, missä se on odottanut älynväläystäni neljä vuotta. Väläys tuli alkusyksystä (KLIK), kun Intsun kanssa kiertelimme käsityömessuilla. Eräs taiteilijaihminen oli maalannut lautoja valkeiksi ja sutinut siinä samalla maalin alle pitsiliinoja ja huopasydämiä.

Päivänä muutamana ruuskasin liiteristä sopivan lankunpalasen ja pesin sen. Nuhraantunut pitsiliina pohjamaalista kostealle lankulle ja lateksia perään. Kolme kertaa taisin teoksen maalata ennen kuin sain mieleiseni pinnan aikaiseksi. Viimeisen maalikerroksen nahkeaan pintaan ripottelin kultahippuja.

Harppitaide nojailee nyt seinään keittiön kaapin päällä ja osoittelee Sarpanevan lasitaiteen suuntaan. Iso orkidea-maljakko on mummun peruja ja pienempi kirpparilöytö. Kaappi ja pikkutooli ovat papan puolelta. Harpin peruja en tiedä.

Lisää lautoja ja ruosteisia aarteita odottaa seuraavaa taidepläjäysinspistäni. Onneksi on maalia ja pitsiliinoja hamstrattuna. Vanha herra myhäilee tyytyväisenä, kun rouva on tyytyväinen ja romut muuttavat olomuotoaan.

Vanha rouva