28.6.2013

Pappa, Pora ja Pallo -terveisiä

Tiedossa oli viikon kohokohta: Pikkuihminen saapuisi kylästelemään kera Nuoren rouvan. Äiti-ihmiseltä tuli viesti, että kovasti hänen mielensä tekisi mansikkakakkua. Pikkuihmisen mieliteot olivat muutenkin selvillä: Pappa, Pora ja Pallo. Nämä viimeisimmät toiveet olivat valmiina odottamassa, sen kun Pätkä tulisi ja ottaisi käyttöönsä. Tuon ensimmäisen toiveen täyttämiseen paneuduinkin sitten koko tarmollani.

Kakkupohjan kostutin sitruunajuomalla. Kakkukerrosten väliin vispasin täytteen Makea mansikka -rahkasta, kermasta ja tomusokerista sekä muutamasta tipasta punaista karamelliväriä. Paksun vaaleanpunaisen täytekerroksen peitin mansikkaviipaleilla. Panin painon kakun päälle ja kakku sai ässehtyä jääkaapissa monta tuntia.

Juuri ennen H-hetkeä vispasin puoli litraa kuohukermaa vaahdoksi. Lisäsin taas punaista karamelliväriä, jotta kuorrutteesta tulisi soman vaaleanpunaista. Lopuksi sekoitin kermavaahtoon 3/4 purkillista kondensoitua maitoa. Kuorrutteen levittelin kakun päälle ja reunoille lastalla.

Sitten alkoi se taiteellinen osuus - koristelu. Puutarhasta nipsaisin mukaani tummanpunaisia orvokkeja, ruusunkukkia ja pari punaista krassia kera mintunlehtien (kukkani ja yrttini ovat muuten ihan luomuja: kasvatettu hevonpeellä, rakkaudella ja mäntysuovalla!) Huljuttelin ja kuivasin kukkaset puhtaiksi. Sitten suu mutrulle ja kukkaset kakun päälle muutaman mansikkaruususen seuraksi.


Kauaa ei nokka tuhissut Nuorella rouvalla, kun taiteellisuus sai väistyä kakkulapion tuhovoimalta. Pikkuihminen puolestaan päätti kauhoa kakkua kaksin käsin: toinen käsi oli Papan ja toinen oma ja niin aimo annos kesäistä herkkua meni pikkuisen pojan suukkosuuhun!

 

Ja kun maha pullotti kakusta, oli aika paneutua uuden ihastuksen saloihin. Pumppupullo, mikä mahtava keksintö! Ensin suihkuteltiin ottomummun viljelyksiä mäntysuopaliuoksella kirvojen kauhuksi ja kun luomuliuos loppui, pulputettiin pullo täyteen sadevettä. Sitä olikin oikein mukava ruutata Papan päälle. Mummu tosin oli paljon mukavampi kohde, sillä se kiljui ja juoksi karkuun...

Että tämmöinen viikon kohokohta!

Vanha rouva

3 kommenttia:

  1. Wau..miten kaunis kakku, kerrassaan upea. Suloinen Pikkuihminen oli taatusti iloinen, kun pääsi tervehtimään mummua ja pappaa:)

    VastaaPoista
  2. Niin komea kakku,minähän söisin kukkakoristeetkin! Ihana tuo pienimies.

    VastaaPoista
  3. Ah, niin kaunis on kakku koristeineen. Miksiköhän ottomummo juoksi pakoon virkistävää vesisuihkua. Sellainen vain piristää kesähelteellä.

    VastaaPoista