Sinivalkoinen ihanuus

Sinivalkoinen juhannus alkoi eilen. Miinus yksi punainen ämpäri ;)

Huomasin kauppareissulla tienposkessa sinivalkoisia lupiininkukkia. Vanha herra joutui tekemän uukkarin motarin kautta, jotta pääsin kukkia hakemaan. Koko sylillisen poimin. Lykkäsin ne pation ala-askelmalle, sillä pikkupöydälle ei enää mahtunut toista kukkaämpäriä.

Juhannuksena pitää olla paljon kukkasia ympärillä, sillä tässä iässä mikään kukkamäärä ei ole liikaa. Tyynyn alla on ne seitsemän - ja patio on törppö törpön vieressä täynnänsä kesän ihanuutta.

 

Ostaa hurautin pikkurahalla Naapurinrouvalta marmorisen pöydänkannen. Rouva oli sitä roijaamassa kierrätykseen. Kurvautin sen meidän pihalle ja nostin sen (tai siis Vanhan herran kanssa ähisimme penteleen painavan tekeleen) pation pikkupöydän päälle. Aika ihana. Nyt vaan pitää hommata sävy sävyyn maalia, jotta saan sudittua aluspöydän. 

Sinivalkoisuus näkyy ympäri pihaa. Naapurinrouvan pensaanaluset ovat sinisenään lemmikkejä. Jokunen aina eksyy meillekin maljakkoon ;) Ja katso, miten ihana Naapurinrouvan pilvikirsikka on! En yhtään ihmettele puun nimeä. Onneksi ihanuus kasvaa rajallamme, joten minäkin saan osani sen valkoisesta sateesta.

Toinen omenapuu on suomalainen ja toinen venäläinen. Toisessa on mehevät punaiset omenat ja toisessa kuivakkaan valkoiset. Toinen kasvaa suoraan ja jämptisti ja toinen rentona retaleena. Kumpi on kumpi?

 

Sisällekin laitoin juhannusta. Keittiön kaapin päälle kokosin rakkaimpia aarteitani.

Pikkukistun on Vanha herra tehnyt koulussa ja lasinen kantokahvallinen maitopääläri on anopin peruja. Nappikranssiin (KLIK) kokosin kauan sitten kaikki valkoiset mummun napit. Siniset kirjat ovat mummulasta - Soita minulle, Helena -sarja kokonaisena. Tsehovin kootut niteet ostin vuonna 1979 Haifasta Israelista. Osip Mandelstamin kaksiosaisen runosarjan tilasin Pariisista ensimmäisenä opiskeluvuotenani - aikana, jolloin "neuvostovastainen" kirjallisuus piti hankkia kaukaa Mädänneestä Lännestä... Vallanpitäjät vaihtuvat ja systeemit muuttuvat ja kuitenkaan mikään ei ole uutta auringon alla.

 

Toivotan sinulle oikein hyvää keskikesän juhlaa.

Vanha rouva

Шарлотка = Sharlotka

Kun löysin kaupasta venäläistä omenahilloketta, aloin hekumoida omenapannarilla, -letuilla, -piirakalla ja -kakulla. Sitten löysin ohjeen. Ohjeen muokkasin oman maun mukaiseksi ja ta-daa: tässä on ШАРЛОТКА!

Hurauta 1/2 paketillista Digestive-keksejä monitoimikoneessa tuusannuuskaksi. Kaada joukkoon 70 g sulatettua voita. Painele irtopohjavuoan pohjalle.

Vaahdota 4 dl kermaa ja lisää 2 tl vaniljasokeria. Sekoita keskenään 300 g maustamatonta tuorejuustoa, purkilllinen kondensoitua maitoa ja vatkaa, kunnes rakenne sakenee. Lisää 500 g rahkaa, purkillinen Sharlotka-omenahilloketta ja kermavaahto. Liruttele joukkoon 10 vedessä pehmennettyä liivatetta, jotka olet sulattanut desiin omenamehua. 

Kaada täyte  pohjan päälle ja hyydytä kylmässä yön yli. Irrota kakku vuoasta ja koristele vaikka mantelilastuilla ja oikeilla kukkasilla. 

Kakun rakenne on ihanan pehmoinen. Omenanpalaset tuovat suutuntumaa ja mantelilastut särmikkyyttä. Kakku ei ole äklön makea, vaan sopivan hapokas. Semmoinen lempeä, kuten Vanha herra asiantuntevasti asian ilmaisi syötyään kolme aimo palasta.

Herkutteluterveisin

Vanha rouva

Nuori ja nätti

 

Vanha herra ilahdutti minua vaahtera-auliolla, ihanalla punakukalla. Rispustin sen kunniaksi keittiön seinälle lukiossa maalaamani taulun. Sen raamit passaavat sopivasti puuarkkuun, jonka sudin maaliskuussa vaaleanpunertavaksi (KLIK):

Hortensian minulle kiikutti pikkuinen poika, rakkaani ja kalleimpani. Kantoapuna oli vielä pienempi tyttö, suloinen suppusuu ja ruusunnuppu.

Pitihän moisen kukkameren lahjoittajille tarjoilla suolaista ja makeaa. Suolaisen tarjottavan virkaa hoitivat täytetyt rinkelit. Voitelin rinkelit tuorejuustolla. Salaatinlehti reiän päälle ja lehden päälle siipale lohta. Sen päälle waldorfinsalaattia ja kansi. Koristeeksi tomaattia, basilikaa ja orvokinkukka. Sitten päästiin pääasiaan:

Näyttää mansikkakakulta, mutta maistuu umpisuklaalta ja appelsiinilta. Resepti löytyy Pandan mainiosta kakkukirjasta "Lakua ja suklaata". Se menee näin:

Pohjaa varten vatkataan 200 g huoneenlämpöistä voita ja 2 dl sokeria. Valkeaan voisokerivaahtoon lisätään 3 munaa yksitellen ja hyvin vatkaten. Sitten lisätään keskenään sekoitetut kuiva-aineet (3 dl vehnäjauhoja, 2 tl leivinjauhetta, 2 tl vaniljasokeria ja 100 g rouhittua tummaa suklaata). Taikina kaadetaan kunnostettuun 22 cm vuokaan ja paistetaan 175 asteessa uunin alatasolla n. 45 min. Jäähdytetään ja leikataan kolmeen osaan. Kostutetaan appelsiinimehulla.

Väleihin lisätään täyte (2 dl kermaa vaahtona, 150 g turkkilaista jukurttia, 1 tl vaniljasokeria, 2 tl raastettua appelsiininkuorta, 100 g rouhittua valkosuklaata), jonka päälle levitetään mansikkaviipaleita. Minä en käyttänyt mansikoita, vaan valutettuja säilykemandariineja. 

Pursotin tumman kakun piiloon runsaalla, tomusokerilla makeutetulla kermalla. Laitoin kakun päälle sikin sokin masikoita kokonaisina ja viipaleina. Ruuttasin mansikoiden päälle vielä sulatettua suklaata.

Kakku maistuu suklaalta, appelsiinilta ja mansikoilta. Täydellinen makeanhimoon ja kaikkien rakkaiden hemmotteluun.

Jaa että miksi moinen kukkameri ja kakkutarjoilu? No siksi, että vietin 18-vuotissynttäreitäni - on se vaan niin ihanaa olla nuori ja nätti!


Vanha rouva

Seinäpallero

Kermankeltainen seinäpallero liittyy taannoiseen seinänmaalaukseen (KLIK). Pallero syntyi paksusta ekopuuvillasta viitosen virkkuukoukulla ilman mitään sen kummempaa ohjetta - kunhan virkkasin töllöä katsellessani.

Kovetin palleron tekstiilikovettajalla päältä ja alta. Kovettajaa piti käyttää ronskilla kädellä, sillä virkkuu oli iso, painava ja lepsu. Lopulta pallero oli kova koppura, joten nyt se pysyy seinällä yhden naulan varassa.

Sen verran innostuin tästä tekstiilikovettajasta, että nyt tekisi mieleni kokeilla semmoista ainetta, jolla voisi kovettaa pitsejä ulkoilmaan, tuuleen ja tuiskuun, aurinkoon ja pakkaseen. Onko sinulla kokemusta moisesta aineesta?

Virkuukoukulla syntyi parina iltapuhteena muutakin. Ostin halpakaupasta pari topattua istuinpäällistä. Virkkasin niiden reunaan hempeät pitsit, jottei homma mene ihan tylyn asialliseksi.

  

 

Istuksimaan toppatoolilla en nyt kuitenkaan ehdi, sillä pitää mennä katkomaan pihlajia ja ruopsuttamaan tienpiennarta. Heippa.

Vanha rouva