Banaanikakku on poissa

Päätin kokeilla banaanikakkua. Varsin luotettava tapaus, sanoisin. Ettei suorastaan idioottivarma, kun kerta minultakin onnistui. Vanha herra tykkäsi ja sehän se on tärkeintä! Nyt kakku on jo poissa ;)

Banaanikakkuun tarvitset:

• 200 g voita
• 2 dl fariinisokeria
• 3 munaa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 tl kanelia
• 3 dl soseutettua banaania

Vatkaa huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen vatkaten. Sekoita joukkoon keskenään sekoitetut kuivat aineet sekä banaanisose. Tasoita ja kaada kunnostettuun kakkuvuokaan. Paista 175 asteessa alatasolla noin 50 minuuttia. Jäähdytä. Anna ässehtyä viileässä ainakin yön yli, että maut kerkiävät tasaantua.

Minä koristelin kakun suklaasulalla (100 g suklaata ja 1 rkl voita), jonka liruttelin kakun päälle huoneenlämpöisenä. Ei siis kannata kaataa kattilakuumaa suklaasulaa heti kakun päälle, ellei halua kaapia sitä lusikalla tarjoiluastian pohjalta. Suklaakuorrutteen päälle laitoin tähtianiksia (ei kannata syödä, ellei satu tykkäämään kovasta, rouskuvasta kuoresta), sillä ne ovat vaan niin nättejä. Ripottelin tähtien tuikkeeksi suolakiteitä ja raakasokeria. 

Vanha rouva

Skandinaavisia merituulia

 

Monta aikaa olen noolannut nenä pitkällä viirinauhoja, joita nuoret ja kauniit ihmiset ripustelevat rennosti sinne sun tänne Ruotsissa ja Tanskassa.

Löysin kirpparilta pitsiverhot, joilla oli leveyttä yhteensä 13 metriä. Valoverhojen alareunassa oli koko leveydeltä paksu luonnonvalkoinen brodyyrikaitale. Koko 13 metriä maksoi vajaa viisi euroa - haloo! 

Sitten vaan limpsomaan parhaat päivänsä nähnyt alulakana kolmioiksi. Yhteen lakanakolmioon kiinnitin brodyyrin ja toisen lakanakolmion ompelin päälle oikeat puolet vastakkain. Käänsin kolmiopussin ja huolittelin yläreunan samalla, kun ompelin kolmiot vieretysten kanttinauhaan. Päihin ompelin lenkit, jotta nauhat on helppo ripustaa rennosti sinne sun tänne Suomessa.

Kuhunkin kammarinikkunaan ripustin kaksi viiriverhoa. Yhden yksinäisen viiriverhon ripustin vessaan:

Olin niin tohkeissani trendikkäistä pohjoismaisista viireistäni, että samaan syssyyn sommittelin uuden kranssin vessan seinään:

Kranssiin liimasin viime kesän Tenon reissulta tuomani luonnonantimet, jotka keräsin talteen Varanginvuonolta. Jäämeren rantaan nakkaamat rakkolevät ja kuningasravun panssarit juhlistavat tämän huushollin uusia skandinaavisia merituulia ja niissä lepattavia pitsiviirejä.

Vanha rouva

Kolme kivistä naapuria

Olen vuosien varrella ottanut paljon valokuvia. Nyt teetin nipun isoja kuvia, joita aion pakkosyöttää vaihtuvien näyttelyiden muodossa kaikille taloon piipahtaville. Pääsymaksua en peri, mutta ihailun pitää olla runsasta ja ylitsevuotavaa ;)

Valjastin näyttelyripustukseen vanhan 3-lasisen ikkunan. Liimasin valokuvat tapetinpaloille, jotka kiinnitin puukehyksien takapuolelle maalarinteipillä.

Tässä kuvat ilman kehyksiä:

 

Näyttelyn nimi olkoon "Kolme kivistä naapuria". Vasemmalla: Suomalaista kiveä Utsjoella. Keskellä: Venäläistä kiveä Pietarissa. Oikealla: Norjalaista kiveä Varanginvuonossa.

Katso, minä rustasin näyttelyvalotkin. Löysin kirpparilta kuusi pikkuista lampunvarjostinta. Ujutin niiden läpi valonauhan. Venytin varjostinvalot piirongin päälle koko näyttelyn pituudelta. 

Kelpaa näyttelyä nyt tihrustaa illan tullen. Vanha herra tosin väittää, että minun valoni ovat yhtä tyhjän kanssa. Hoh, mitä se kauneudesta ymmärtää?!

Vanha rouva

Mitäs nyt sanotte, siskot?

Minulla on tunnetusti huonot välit kahvikakkujen kanssa. Kakkukyhäelmäni litsahtavat pannukakuiksi, lässähtävät märäksi juntaksi, pursuavat yli äyräidensä, saavat palovaroittimet kiljumaan kurkkutorvi suorana, ovat mauttomia, äiteliä, taikinaisia, kammottavan kuivia sahajauhoja...

Valittelin osaamattomuutani Intsulle ja Väkertäjälle. Intsu innostui antamaan IDIOOTTIvarman suklaakakkuohjeen ja Väkertäjä löi vettä myllyyn ja vannotti kättä päälle -meinigillä minua kokeilemaan. Hullua ei tarvitse montaa kertaa yllyttää. Noudatin ohjetta (KLIK) kieli keskellä suuta. Leivoin kakun ja se käyttäytyi uunissa ja uunista oton jälkeen kuin mallioppilas. Koristelin kakun suklaasulalla ja -raasteella, muutamalla rosepippurilla ja tomusokerilla.

Vanha herra: Tämä on semmoista kakkua, ettei se varmaan kauan säily. Tämä pitää syödä äkkiä pois... maiskis, nami, mmm... Kysy muuten Intsulta, onko sillä muita tämmöisiä ohjeita.... maiskis, mmm, nami... Tai kysy siltä, voisko se muuttaa meille!

Herra söi kakun kahdessa päivässä.

Vanha rouva