24.10.2015

Skandinaavisia merituulia

 

Monta aikaa olen noolannut nenä pitkällä viirinauhoja, joita nuoret ja kauniit ihmiset ripustelevat rennosti sinne sun tänne Ruotsissa ja Tanskassa.

Löysin kirpparilta pitsiverhot, joilla oli leveyttä yhteensä 13 metriä. Valoverhojen alareunassa oli koko leveydeltä paksu luonnonvalkoinen brodyyrikaitale. Koko 13 metriä maksoi vajaa viisi euroa - haloo! 

Sitten vaan limpsomaan parhaat päivänsä nähnyt alulakana kolmioiksi. Yhteen lakanakolmioon kiinnitin brodyyrin ja toisen lakanakolmion ompelin päälle oikeat puolet vastakkain. Käänsin kolmiopussin ja huolittelin yläreunan samalla, kun ompelin kolmiot vieretysten kanttinauhaan. Päihin ompelin lenkit, jotta nauhat on helppo ripustaa rennosti sinne sun tänne Suomessa.

Kuhunkin kammarinikkunaan ripustin kaksi viiriverhoa. Yhden yksinäisen viiriverhon ripustin vessaan:



Olin niin tohkeissani trendikkäistä pohjoismaisista viireistäni, että samaan syssyyn sommittelin uuden kranssin vessan seinään:


Kranssiin liimasin viime kesän Tenon reissulta tuomani luonnonantimet, jotka keräsin talteen Varanginvuonolta. Jäämeren rantaan nakkaamat rakkolevät ja kuningasravun panssarit juhlistavat tämän huushollin uusia skandinaavisia merituulia ja niissä lepattavia pitsiviirejä.

Vanha rouva

15 kommenttia:

  1. Taas niin nättiä, kyllä! Todella hieno suomalainen :) Ja halavalla löytyi brodyyri! Toisen turhake oli taas toisen aarre.
    Hmmm... mulla on vielä niitä edesmenneen anopin vanhoja pitsiverhoja... Sainhan ne yhdet pitsilintusetkin menneenä pääsiäisenä pysymään kuosissaan kovettamalla... hmmmm....
    Oletko sä tuonut peräkärryllisen niitä kranssivärkkejä sieltä Tenolta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on semmoinen 50 litran kannellinen muovilaatikko, johon laitan keräämäni kranssivärkit. Ajopuut ladon auton perään matkatavaroiden päälle, jos tilaa jää. Sitten mulla on iso selkäreppu, jossa kulkevat sakset, rautalanka, leikkurit yms yms. Sopimus on semmoinen, että kaiken saan tuoda, minkä itse jaksan kantaa autolle. Tosin yks vuosi Vanha herra vääntäytyi Tenon rannasta mökille naama punaisena. Se oli tunkenut selkäreppuunsa noin ämpärin kokoisen kivenmurikan. Olin vaan ohimennessäni voihkaissut vienosti:"Oi, miten söötti sydämenmallinen kivi". Hyvä, ettei halvausta saanut.

      Poista
    2. No ei ne kranssivärkit sitten ihan heti lopu!
      Osaa ne vaan yllättääkin, nuo ukkokullat :)

      Poista
  2. Oi ja voi, sie oot kerinnyt jo tehä ihanat viirinauhatkin. Hyvin sopivat ikkunoihin.
    Hauska on kranssikin. Siulla on silmää tehdä "roskista" komiaa.
    Mukavaa pyhäpäivää

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viirit viruivat päivätolkulla puolitekeleinä. Sitten sisuunnuin. Ompelin, silitin ja asensin ne parissa tunnissa.

      Poista
  3. Voi sentään miten ihastuttavat viirinauhat! Todella kauniit! Kransikin on hyvä. sopii kauniisti sun huusholliin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasitko kristallikruunua ;)

      Poista
    2. No tottahan mä nyt sen huomasin,mutta en sanonut mitään,kun alkoi kummasti naama vihertää.....

      Poista
  4. Romanttiset viirinauhat olet tehnyt! Kranssin erikoiset materiaalit tekevät siitä erityisen upean :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jätin rakkolevät ulos ja sitten tuli sade. Levät suoristuivat letkuiksi makarooneiksi. Kiukuspäissäni nakkasin ne autotallin lattialle (missä on lattialämmitys). Ja kas, seuraavana aamuna levät olivat taas somasti säkkärällä ja rutikuivia.

      Poista
  5. Aivan ihanat viininauhat ja kranssikin on viimesenpäälle upea♥

    VastaaPoista
  6. Kaunista ja romanttista, ihailen niin tuota sinun taitoasi tehdä kaikesta kaunista. Ihana uniikki kranssi, kerrassaan kaunista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kranssi on just passeli vessan seinään, missä niitä merituulia joskus kaivataan ;)

      Poista