Rauhaisaa, kaunista ja seesteistä

Täällä ollaan nyt niin Euroopan kulttuuripääkaupunkia - kukkien kera. Pitihän sitä minunkin jenkata polkupyörällä keskustaan katsomaan tätä:

Kerrankin jotain koettavaa ihan ilman hirveää älämölöä. Ei yhtään ilmakitaraa, rämisevää ja riekkuvaa katutaidetapahtumaa eikä muutakaan megaspektaakkelia. Ihan ilman niitä sain pari tuntia kulumaan elokuisessa puistossa. 

 

Ja ihme tapahtui: ventovieraat ihmiset hymyilivät toisilleen, kun päästelivät ilmoille ihastuksen huokaisuja. Taustatietona kerrottakoon, että tämän kylän kulttuuripääkaupunkilaiset ovat hyvin hillittyjä ihastuessaan taikka vihastuessaan (ellei lasketa mukaan nimimerkillä ladeltuja kommenttilootien ärripurritörähdyksiä). Paikallisten mielentilan voi harjaantuneella silmällä yleensä lukea oikean silmän kulmakarvojen värähdyksestä taikka vasemman suupielen hienoisesta vipatuksesta. 

 

Lukemattomat floristit sun muut kädentaitajat olivat rakentaneet luonnonmateriaaleista satumaisia taideteoksia. Niitä oli koko laaja puisto täynnä. 

 

Luovuutta, mielikuvitusta ja hyvää tuulta

oli ammennettu antaumuksella meidän tavisten mennä ja ihmetellä.

 

Hetken kauneutta. Herkkää ja väkivahvaa. Värikästä ja harmonista. Suurta ja pientä.

Ainolanpuistossa on vesireittejä, siltoja ja huvimajoja. 

Kaikki oli koristeltu. Ja kaikkialla tuoksui!

 

 

Olisipa aina yhtä rauhaisaa, kaunista ja seesteistä!

Vanha rouva