Kaksi viikkoa olen kutonut, virkannut ja purkanut. En osaa enää kutoa enkä virkata, osaan vain purkaa ja kirota! Jollain keinolla piti hermoja helliä, joten otin ja lähdin matkailemaan omassa kaupungissa. Onneksi tarjolla on kaksi ihastuttavaa käsityönäyttelyä.
Näyttelyssä on esillä noin 70 taiteilijan ja duojárin töitä Saamenmaalta. On multimediaa, äänimaisemia, nykytaidetta ja taidehistoriallisia teoksia sekä paljon duodjia eli saamenkäsityötä eri sukupolvilta.
Pohjoissaamenkielinen sana duodji viittaa saamelaisten perinteiseen taiteeseen. Se on saamelaiskulttuurin yksi tunnistettavimpia ilmentymiä, jota rakastetaan, kerätään ja kunnioitetaan ulkomaita myöten. Toisaalta se on yksi hyväksikäytetyimpiä saamelaisuuden ilmentymiä - varsinkin matkailun parissa.
Kulttuuritalo Valveella on esillä käsityötaidon juhlaa kahdelta oululaiselta taiteilijalta. Vuokko Isakssonia ja Anu Junes-Kähkölää yhdistää vuosikymmeniä kestänyt käsillä tekeminen ja näkeminen.
Vuonna 2024 Vuokko Isaksson väitteli käsityötieteessä kasvatustieteen tohtoriksi. Aiheena oli ”Tilkkutyön nousu sängyltä seinälle. Arjen käyttötekstiilin muuttuminen visuaalisen ilmaisun välineeksi Suomessa vuosina 1945–2015”. Väitöskirja on ensimmäinen tilkkutyötä visuaalisena taiteena käsittelevä tutkimus Suomessa.
Nyt näkemäni näyttelyteokset edustavat nykytilkkutaidetta.
Yksi tärkeä oivallus iski tajuntaani Isakssonin ja Junes-Kähkölän tilkkutaidetta ihaillessani: luovaa ja ilmaisullista tilkkuilua ei voi tehdä väärin!
Sain näistä kahdesta näyttelystä potkun persuksiin. Tulin kotiin ja aloin kutoa ja virkata - ehkä taas puran, mutta se on erottamaton osa taiteellista luomistyötäni ;)
Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti