Paratiisi ja helvetti

Auringonnousu Kenian Masai Marassa kello seitsemän. Oppaamme Surat kyöräsi meidät väkisin höyhensaarilta kello 05:30 katsomaan savannin heräämistä. Mies hyvitteli meitä tuoreella kahvilla ja sämpylöillä ennen kuin käski katsoa kaunista maailmaa. Ja mehän katsoimme.

Taivas muutti värejään punertavasta hailakkaan sineen aamupäivän aikana. Kunnes taivaanranta musteni mustenemistaan.

Ukkosmyrsky oli ohitse kymmenessä minuutissa. Sen jälkeen taivas muuttui siniseksi ja pilvet valkoisiksi. Oli kaunista, hiljaista ja seesteistä.

Ajelimme hissukseen laakealla maankamaralla. Ei ollut kiire mihinkään. Katse kiinnittyi komeisiin puihin. Ja muutamaan korppikotkaan, pahkasikaan ja haikaraan.

Ngorongoro on Tansaniassa sijaitseva maailman suurin ehjä, tulivuoren romahtamisesta syntynyt kaldera, joka on yksi Afrikan seitsemästä luonnonihmeestä.  Se on noin 610 metriä syvä. Matka kraatterin pohjalle oli jyrkkä ja vehreä. Alhaalla ei kasvanut puita eikä pensaita, mutta villieläimiä oli niidenkin edestä.

Tansanian Tarangire oli pelkkää puuta, puskaa ja korkeaa heinikkoa. Kasvillisuuden joukosta oli mielenkiintoista bongata milloin norsu, milloin seepra ja joskus jopa leijona. 

Toisenlaisia maisemia tarjosi Sansibarin saari. Vuorovesivaihtelu on aika hurja. Ensimmäisessä kuvassa olimme kävelyllä merenpohjassa. Toisessa sama ranta on illansuussa. Kolmantena on Sansibarin suurin matkailuvaltti.

Rakastuin päätä pahkaa baobabpuihin. Apinanleipäpuut ovat paksuja. Vanhimmat puut on arvioitu 3000 vuotta vanhoiksi. Vanhan herran puu on vielä nuorukainen - vain 1000 vuotta vanha. Sen sijaan Vanhan rouvan puu on jo niin iäkäs, että se on pannut pötkölleen - mutta jatkaa kuitenkin kasvuaan.

Mombasassa iski järkytys eli kansainvälisen matkailuteollisuuden ehdoilla rakennettu turistihelvetti. Toki hotellimme oli siisti ja toimiva, mutta steriili ja sieluton. Äänimaisema ei ollut linnunlaulua eikä norsuntörähdyksiä, ei. Ruotsinlaivojen hissimusiikki soi aamusta iltaan ja mzungut (swahilinkielinen termi, jota on käytetty 1700-luvulta lähtien Itä- ja Keski-Afrikassa kuvaamaan ulkomaalaista, erityisesti valkoihoista henkilöä) voivottelivat braatvurstin puutetta ja kummallista drinkkivalikoimaa. Jonkin sortin aivopieru lienee iskenyt, kun menin valitsemaan moisen turistirysän viimeiseksi afrikkalaiseksi majapaikaksemme. 

 

 

Jopa yleinen ranta oli saatu betonoitua turistien temmellyskentäksi. Toki paikalliset saivat käyttää rantaansa, mutta hotellialueelle ei ollut tuleminen. Siitä pitivät lukuisat vartijat huolen. He myös hätistivät rantakauppiaat alueensa laidoille.

 

Toisenlainen helvetti odotti meitä Dubaissa, mikä oli välilaskupaikkamme mennen tullen. Voi hyvät hyssykät sentään. Voiko mitään keinotekoisempaa olla?

 

Nyt on ihailtu maanpäällistä taivasta ja kauhisteltu maanpäällistä helvettiä. Maisemasta on moneksi. Ihminen yleensä pilaa sen, valitettavasti. Onneksi Afrikassa on yli 300 kansallis/luonnonpuistoa.

Vanha rouva