10.7.2014

Elämä on vaaleanpunainen hattara

Lähdin aamusella pakolliselle puutarhakierrokselle. Pitäähän sitä tiluksensa tarkastaa, jos vaikka joku kukka olisi yön aikana äitynyt ihmeitä tekemään.

 

Paukkupuutarhassa oli meneillään riehakas vaihe. Juhannusruusu on melkein vallannut haaveilutoolini. Punainen ruusu rönöttää mielensä mukaan ja melkein estää tarkastuskäyntini piikeillään.

Mummun vaaleanpunainen akileija on päättänyt kunnostautua viimevuotisen laiskottelun jälkeen. Toivottavasti se levittää itsensä laajalle ja leveälle.

 

Näin pari vuotta sitten rannassa akileijan lehtiä (meilläpäin joillakuilla on tapana kipata puutarhajätteensä rantapöheikköön, joten merenrannasta löytyy josjonkinsorttisia perennoja, pensaita sun muita puutarhakarkulaisia). Siltä seisomalta juoksin hakemaan lapiota ja kaivamaan akileijaa pois luonnosta, paikasta mihin se ei kuulu. Kiikutin taimet puutarhaani ja istutin mummun akileijojen jatkoksi.

Vaan kuinkas sitten kävikään. Akileijasta ei kasvanut akileija, vaan parin vuoden tuumailun jälkeen kasvi päätti näyttää minulle hattaransa:

 

Kasvi on lehtoängelmä. Tänä kesänä se on kasvanut melkein kaksimetriseksi, tuuheaksi puskaksi, jonka latvassa keimailee vaaleanpunaisia hattaroita.



Elämä, varsinkin tämän puutarhurin elämä, on tänään pelkkää vaaleanpunaista hattaraa!

Vanha rouva

5 kommenttia:

  1. Toi ängelmä on aivan huippu upea,ja ootaha vaan kun ikämies jää eläkkeelle vuoden päästä ni saatetaan tullakkin, suunnitteilla on kierros sielläpäin.

    VastaaPoista
  2. Voi tokkiisa miten hienot hetulat on siun pihassa, mie en oo kuullukaan tästä änkeröstä, mut kaunisha tuo onnii:))

    VastaaPoista
  3. Voihan kaunistus, mikä löytö! Ajattelin ensin, että teidän riittoisasta maalipurkista on riittänyt väriä hattaroihinkin :D Aivan outo kasvi minulle.

    VastaaPoista
  4. Ihan outo kasvi tuo hattara on minullekin. Sinulla on tosi kaunis puutarha.
    Me olemme Marjaniemessä, kotimatkalla, oikein hirvittää mennä kotiin, kun piha on hoitamatta ja kukat huonolla kastelula. Tyttäret unohtavat aina välillä.
    Ihania kesäpäiviä ja kiitos viimeisestä.

    VastaaPoista
  5. Minä jo eilen sinulle kommentoin,mutta hävisi jonnekkin. Ihanan ihania kukkasia sinulla. Minä ja vnaha herrani kotiuduttiin viikonloppuna Lapin reissulta. Kyllä me oltiin siellä jossakin Perämeren tuntumassakin. Ainakin kahvilla käväistiinMerihelmessä. Tiedätkös sitä paikkaa? Sinua ajattelin,mutta kun en tiedä nimeäsi,että ois voinut soittaa jo edellisenä päivänä,että olisin tulossa. Että varmasti olisit ehtinyt kaikki herkut leipoa:D

    VastaaPoista