Kyselin kesällä Tenon tunturitupien Otolta, olisiko hänellä jemmassa piikkilankaa. Otto katsahti minuun kummissaan: Tuolla sitä on yksi kieppi koivun kupeessa. Mitä lie petsamolaisten lehmilaidunlankaa. Ota pois. Minä kerin langan talteen ja aloin varovaisesti väännellä sitä. Lanka taipui sydämeksi. Ohi kävellessään Otto kohotteli kulmiaan ja naureskeli "taiteilijalle". Sitten se kantoi minulle vaikka mitä aarteita (niistä tuonnempana)!
Lankasydän matkusti kuusi ja puolisataa kilometriä etelämmäs. Ruuskasin yhtenä päivänä sekatavarakaupan poistolaatikkoa, mistä löysin blin-bling-kynttilämansetin. Purin sen tuhannen palasiksi ja otin osaset talteen. Hopeinen helminauha pääsi koristamaan ruosteisen haurasta piikkilankasydäntä.
Mitäs nyt sanot, Otto?
Vanha rouva
Minä taidan lähteä käymään Oton luona :D
VastaaPoistaKaunis on piikkisydänkin! Sinun kädet taikoo roskistakin kauneutta.
VastaaPoistaAivan ihana♥
VastaaPoista