19 tähden matka

Kävin nuoruudessani viisi kertaa reilaamassa ympäri Eurooppaa. Lysti loppui, kun vanhenin. Siihen maailman aikaan vain nuoret olivat oikeutettuja ostamaan reililippuja. Nyt on toisin - en olekaan enää liian vanha reilaamaan!

Olen puhunut 30 vuotta Vanhalle herralle, että oli se reilaaminen vaan niin antoisaa. Kuuroille korville olen puhunut. Kunnes tammikuussa sain yht´äkkiä luvan suunnitella reilimatkan, mutta seniorimukavuuksilla (ei yöjunia, retkeilymajoja, saati biitsillä nukkumista ja lämmintä ruokaa on saatava ainakin kerran päivässä).

Lähdettiin kuukaudeksi junabussille. Interrail-lippua emme ostaneet, sillä Italian paikallisjunat tulivat huomattavasti lippua halvemmiksi. Balkanilla taas ei junilla pääse oikeastaan mihinkään mitenkään järkevästi, sillä ratoja ei ole tai ne ovat huonossa kunnossa. Juna-aikataulut ovat hanurista.

Lensimme Venetsiaan. Kiertelimme viikon Pohjois-Italiassa ja kolme viikkoa Balkanilla. Italiassa matkattiin paikallisjunilla ja Balkanilla busseilla (kerran piti Italiassa turvautua kimppakyytiin, Italiasta Albaniaan matkustettiin laivalla ja Belgradista Sarajevoon lennettiin, koska bussimatka vuoriston yli olisi vienyt 14 tuntia). Lensimme takaisin Suomeen Dubrovnikista.

Kävelimme, kävelimme ja yhä vain kävelimme. Päivämatkat taisivat olla 5-10 km. Alla on kuva San Marinossa tehdystä aamukävelystä:

Matkustimme kevyin kantamuksin. Kumpikin laukku painoi nippanappa 5 kiloa. Toisessa vaatteet ja toisessa varakengät, laturit, lääkkeet sun muu tilpehööri. Varasin kaikki majoitukset Bookingin kautta. Asuimme kolme kertaa hotellissa ja kaikki muut majapaikat olivat kalustettuja asuntoja. Söimme pikkukapakoissa, toreilla ja turuilla edullisia paikallisia ruokia. Aamiaiset teimme itse - paitsi niissä kolmessa hotellissa.

Tässä tähtikohteemme 8 maassa:

Tässä tähdet kuvien kera:

 Venetsia

Verona

Garda-järvi

Pisa

Firenze

Faenza

Rimini

 

San Marino

Bari

Tirana

Ohrid-järvi

Skopje

Nis

 

Belgrad

Sarajevo

Mostar

Trebinje

Kotor

Sveti Stefan

Budva

Herceg Novi

Kuukauden aikana tuli käytyä niin monessa uudessa paikassa, ettei kuulemma tarvitse vähään aikaan matkustaa mihinkään. Niinhän Vanha herra luulee ;) 

Vanha rouva

Pätkätöitä

Täällä pätkätyöläinen parsinneula kuumana ja silmät sikkuralla. Jukuripäissäni päätin tyhjentää sukkalankavarastoni. Tyhjensin. Jäljelle jäi 17 grammaa violettia seiskaveikkaa. 

 

 

Kudoin neljät villasukat ihan omiin jalkoihin. 

Nyt en jakele näitä maailmalle, en! 

Vanha rouva

Puolukanpunainen kukkanen

Kudoin itselleni perusvillatakin karstalangasta. Minkään valtakunnan ohjetta minulla ei ollut, vaan kudoin vanhan villatakin mittojen mukaan. Villatakissa ei ole nappeja, vaan kiinnitän etureunat rintarossilla. Muutaman kerran piti purkaa ja ottaa uusiksi. Syntyi laatikkomallinen, löysä ja lyhyehkö villatakki, joka värinsä puolesta sopii mainiosti yhteen villahuopikkaideni kanssa. Lankaa kului 398 grammaa. Käytin 2,5 puikkoja. 

Langan ostin Pirtin kehräämön nettikaupasta. Kilo puolukanpunaista poistolankaa kustansi kokonaisuudessaan 40 euroa. Ei paha, ei.

  

  

Nyt mietin pää puolukanpunaisena, mitä teen lopuista langoista. Villapaita? Villahame? Villahuivi? Villakalsarit? Villajoku?

Puolukanpunaisin kukkaisterkuin 

Vanha rouva

Talvihorros selätetty?

 

Sen verran paha lorvikatari on ollut päällä koko vuodenvaihteen, että vasta nyt sain aikaiseksi purkaa havukranssit kartanolta. Havujen alta paljastui metallirenkaita. Samaan aikaan silmiin osui virkaheitto valoverho. Otin itseäni kraivelista kiinni ja aloin limpsoa verhoa harkkosaksilla.

Leikkasin parin sentin suikaleita, jotka leikkasin 15 sentin pätkiksi. Solmin pätkät vieri viereen metallirenkaaseen. Tiivistin, hapsutin ja imuroin. Sitten kodinhoitohuoneen seinään. Olkoon siinä aikansa.

 

Samassa rytäkässä naulasin liettualaiset tauluni olkkarin seinään. Vähän ällöromantiikkaa alle. Nyt on mukava jatkaa retkottamista sohvalla dekkarin kanssa - se siitä talvihorroksen selättämisestä.

Vanha rouva