Luppoviikot

 

Luppoviikot täyttyvät kässehtimällä (lue: sohva-keittiö-sohva-vaeltelulla), romuinstallaatiota vaihtelemalla (lue: kaappeja kaivelemalla) ja kylillä kävelemällä (lue: koti-kauppa-koti-täsmäiskuilla).

Kokosin kaikki huushollin puristelasit seinähyllylle. Samaan kimppaan asettelin kirjomani taulut. Olkoon siinä pölypesien seurana, kunnes saan seuraavan inspiraation.

Työhuoneen ikkunaan ripustin virkkuupylpyrät. Ne päästävät valon läpi kauniisti. Aurinko käy silloin tällöin vilkauttamassa itseään ja muistuttamassa, että pöly on loppumaton luonnonvara.

Lunta on kolattu ja harjattu. Pihassa ja pottumaalla on isot lumivallit. Odotan pakkasen hellittävän. Sitten otan kahvitermarin, mukin ja kirjan. Menen aurinkoon istumaan ja nauttimaan ihanasta talvielämästä.

 

Kävin ystävän kanssa nauttimassa komeasta pakkaspäivästä Oulun keskustassa. Piispa Franzen tarkkaili, kun kurvasimme ohitse taidemuseoon. Sitten kurvasimme valvovan katseen ohitse toistamiseen, kun menimme elokuviin.

Päivänäytökset on hurjan hieno keksintö. Lippu on hieman halvempi kuin iltanäytösessä ja paikalla on rauhallinen tunnelma. Ilta jää vapaaksi mennä aikoinaan nukkumaan. Vanha ei enää jaksa kukkua kovin myöhään.

Näin täällä luppoviikkoina. 

Vanha rouva

Neulesetti

Tammikuussa muistin mummuni itselleen 1970-luvulla kutoman neulesetin. Niin aloin kutoa retroa settiä enkä malttanut laskea kutomusta käsistäni, vaan tikuttelin kolme viikkoa YleAreenan annin kera.

 

Tämä villatakki valmistui viime vuonna Pirtin Kehräämön karstalangasta (KLIK). Se on osoittautunut mainioksi pitovaatteeksi. Takki lämmitti minua mukavasti kuukauden mittaisella Italian ja Balkanin reissulla viime huhtikuussa (kuva otettu Faenzan keramiikkamuseossa Italiassa). Se ei ollut moksiskaan junissa ja busseissa rötjäämisestä, ei nyppääntynyt eikä rähjääntynyt.

Nyt kudoin villatakin seuraksi puolihameen ja T-paidan. Kaikki samasta langasta. Ohjetta ei ole, sillä summa ja mutikka sekä purkuhommat takaavat omaan vartaloon sopivat mitat ja mallit. 

Lankaa kului vajaa 400 grammaa. Vielä on vuoden takaisesta kilon lankamäärästä jäljellä 198 grammaa. Loppulanka saattaa tulla tarpeeseen, kun alan sommitella uutta villajuttua:

Tilasin lisää 800 grammaa Pirtin kehräämön karstalankojen poistoeriä, jotka maksoivat 3,50 euroa / 100 grammaa. Ei paha. Mitä keltaisesta, haaleanvihreästä, persikanvärisestä ja kaakaonruskeasta villalangasta sukeutuu, sen näyttää aika ja inspiraatio.

Vanha rouva

Kas sitä riemua

Tuhosin yhden purkillisen omatekemää kurpitsahilloketta makeaan piirakkaan. Lisäsin hillokkeeseen pari lusikallista perunajauhoa ja levitin täytteen murotaikinapiirakkapohjalle. Paistoin puolisen tuntia. Uunista tuli hailakan keltainen pläjäys. Kaadoin rasiallisen jäisiä vadelmia piirakan päälle. Sulaneet marjat pysyivät kuosissaan eivätkä valuneet tippaakaan. Poimin marjat käsin marjatilan pensaista suoraan pakasterasioihin. Liekö sinä syy täydelliseen käyttäytymiseen. Koristelin piirakan reunat valkosuklaatähtösillä. Kas sitä riemua, kun syntyi uusi lempipiirakka!

Leivoin samalla uuninlämmityksellä sitruunabostonkakun. Levitin pullalevylle sitruunatuorejuustoa iänikuisen voi-sokeri-kaneli-seoksen sijasta. Bostonkakun päälle en ripottele sokeria enkä pursota sokerivesikuorrutusta, sillä suuret leivontasatsit pakastan. Koristelen pullat vasta sulatuksen jälkeen.

Leivontapäivän ehdottomiin kohokohtiin kuuluu hiljaiset päivähetket mieliharrastusten parissa. Olivat ne sitten kutimen äärellä taikka kirjaan uppoutuneena.

Yksi lempiharrastuksistani on kirjojen metsästys. On mukava vaeltaa hiljaisessa kirjastossa hyllyltä hyllylle. 

Toinen mielipuuha on kirppareilla kiertely. Ikinä ei tiedä, minkä aarteen löytää. Kuten nyt vaikka kangasomenoita, jalallisia lasivateja ja persikanvärisiä silkkikukkasia.

Hiljaiset ilot ovat riemukkaita.

Vanha rouva

 

Pölypesä

Ruttasin ruskeista paperipusseista ruusuja. Liimasin ne pohjasta napakoiksi. Supsuttelin ruusuihin kultamaalia. Etsin kätköistäni kaikki joutilaat nirunarut: juuttilankaa, silkkinauhoja, kultaista virkkausrihmaa ja kauan sitten Marokosta tuomiani koristenauhoja. Limpsoin kaikki eripituisiksi palasiksi ja liimasin ruususille tähdenlennoiksi.

Kiinnitin ruususet puurimaan. Vanha herra ruuvasi ruusuriman keittiön sohvan päälle. Mies katseli pää kallellaan uutta härpäkettäni ja antoi tuomionsa: Teit sitten tommosen pölypesän!

Vanha rouva