Luppoviikot

 

Luppoviikot täyttyvät kässehtimällä (lue: sohva-keittiö-sohva-vaeltelulla), romuinstallaatiota vaihtelemalla (lue: kaappeja kaivelemalla) ja kylillä kävelemällä (lue: koti-kauppa-koti-täsmäiskuilla).

Kokosin kaikki huushollin puristelasit seinähyllylle. Samaan kimppaan asettelin kirjomani taulut. Olkoon siinä pölypesien seurana, kunnes saan seuraavan inspiraation.

Työhuoneen ikkunaan ripustin virkkuupylpyrät. Ne päästävät valon läpi kauniisti. Aurinko käy silloin tällöin vilkauttamassa itseään ja muistuttamassa, että pöly on loppumaton luonnonvara.

Yllätin Vanhan herran stanstamaisella kokkailulla. Tein feta-punajuuri-salaattia, johon lisäsin kipakoita punasipulirenkaita. Päälle löräytin öljyä, hunajaa ja mustapippuria. 

Hävikkivuokaan upotin eilispäivän perunat viipaleina, pari sipulia renkaina, muutaman paremmat päivänsä nähneet tomaatit sekä lenkkimakkaran jämät. Myllytin päälle mustapippuria ja ripautin hieman suolaa. Kuivattua oreganoa lensi myös perään. Komeuden päälle hurautin purkillisen vip-tarjouksessa (-50 %) ollutta kermaa, johon sekoitin pari kananmunaa. Vip-juustoraastetta päälle. Vuoka muhi 200 asteessa reilun puoli tuntia.

Lunta on kolattu ja harjattu. Pihassa ja pottumaalla on isot lumivallit. Odotan pakkasen hellittävän. Sitten otan kahvitermarin, mukin ja kirjan. Menen aurinkoon istumaan ja nauttimaan ihanasta talvielämästä.

 

Kävin ystävän kanssa nauttimassa komeasta pakkaspäivästä Oulun keskustassa. Piispa Franzen tarkkaili, kun kurvasimme ohitse taidemuseoon. Sitten kurvasimme valvovan katseen ohitse toistamiseen, kun menimme elokuviin.

Päivänäytökset on hurjan hieno keksintö. Lippu on hieman halvempi kuin iltanäytösessä ja paikalla on rauhallinen tunnelma. Ilta jää vapaaksi mennä aikoinaan nukkumaan. Vanha ei enää jaksa kukkua kovin myöhään.

Näin täällä luppoviikkoina. 

Vanha rouva