Kepulikonsteja ruotsalaisherkun päänmenoksi

Kirjan nimi on "Onnistuneet juhlat" ja sen on kirjoittanut liuta ruotsalaisia herkkunaisia. Kirjan kustansi WSOY vuonna 2012. Sain kirjan Vanhan herran serkkutytöltä vapun alla parahultaan. Vappunahan pitää olla tarjolla jotain silliruokaa, joten bongasin semmoisen - kirjassa seisoo nimittäin ohje: "Paahdetut paprikat sardellien ja oliivien kera". 

 

 

Otetaan siis punaisia ja keltaisia paprikoita. Lohkotaan ne ja paahdetaan 250 asteessa grillivastusten alla noin 20 minuuttia, kunnes paprikoiden pinta on täysin mustunut. Kumotaan paprikat kulhoon, peitetään kulho ja annetaan paprikoiden vetäytyä kymmenen minuuttia. Poistetaan musta kuori.

NO EN TODELLAKAAN TEHNYT ASIAA NOIN MONIMUTKAISESTI! Vaan marssin Lidl-merkkiseen kauppaan (Citymarketkin käy, vink vink) ja ostin lasipurkkiin säilöttyjä grillattuja paprikoita.

Lohkoin valutetut paprikat ja asettelin ne tarjoiluvatiin sillälailla elegantisti, you know. Laittelin päälle kahtia leikkaamiani anjovisfileitä (alkuperäisessä ohjeessa puhutaan sardellifileistä, mutta Haukiputaan kolmesta ruokakaupasta ei semmoisia ihmeitä löytynyt) sekä mustia, kivellisiä oliiveja. Sitten pirskottelin komeuden päälle oliiviöljyä, myllysin mustaapippuria ja ripottelin hiutalesuolaa. Annos piti koristella tuoreilla oreganonoksilla, mutta oma ryytimaa oli vielä puolimetrisen lumikinoksen peitossa. Kolmannesta ruokakaupasta löysin saattohoitoa vailla olevia oreganonoksia, joita elvyttelin vesikylvyssä juuri ennen esillepanoa.

Taivaallista!

Vanha rouva

Ankkamainen juttu

Aamulla ankat kankat
pienet ankat
aak aak
uimaan mennä kaakottavat
aak aak
jalka taakse toinen eteen
konkutellen
lonkutellen
räpytellen rantaveteen
viipottavat
vaapottavat
nokka auki naapottavat
aak aak aak
Kirsi Kunnas

 

Nämä ankat olivat sen verran valistuneita, että hyppäsivät paattiin. Kuka sitä nyt itseään kastelemaan! Paatillaan ne seilasivat seuramatkalle kauas, kauas. Mutta minne? 

 

Ankat vankat löysivät uuden, lasisen lammen uidakseen. Samalla ne kohtasivat kaksi serkkua, joilla oli iiiiiiiiiiso sininen meri valloitettavanaan. Meren rannalla seisoi pikkuinen poika siniset silmät sirrillään ja punainen suukkosuu supullaan toivottamassa ankka vankat tervetulleiksi...
 

1-vuotissynttäreilleen!

Vanha rouva juhlahumussa mukana

Afrikkalainen pääsiäinen

Pitkäperjantaina matkasimme räntäisestä Suomesta aurinkoiseen Tunisiaan. Saavuimme Sousseen yöllä, joten ensivaikutelmat tuikituntemattomasta maasta olivat sangen tummanpuhuvia, joskin tähtikirkkaita. Aamulla kaikki oli toisin - pääsiäisen värit räjähtivät silmille! 

Medinassa eli vanhassa kaupungissa kaikenmaailman värit ja muodot saivat haukkomaan henkeä. Tässä muutama ilopilkku ja muotovalio kapeilta kujilta ja kiemurtelevilta käytäviltä:

  

Tuoksuva ruoka näytti suorastaan tyrmäävältä. Vai mitä sanot tästä lammaspadasta? Liha oli haudutettu savipadassa sipulin, porkkanan, tomaatin ja paprikan kanssa. Meheviä perusmakuja ilman turhia kikkailuja. Niin hyvää.

Tunisialaisten alkupalojen äärellä vierähti toisena pääsiäispäivänä pitkä tovi. Tarjolla oli makkaroita, lihapullia, kalaa, mereneläviä, kasviksia, vastapaistettua leipää ja tietysti harissaa, tunisialaista mausteseosta, joka herauttaa hien pintaan tulisuudellaan. Tunisialaista valkoviiniä unohtamatta.

Värien, muotojen, makujen ja tuoksujen sopusointu kannatteli meitä koko pääsiäisen ajan. Loppuaika kului rannalla aurinkovarjon alla, hyvän kirjan ja rakkaan ihmisen seurassa. 

Terveisin Vanha rouva, 

nuoren afrikkalaisen rantaseuralaisen elähdyttämä

Vanhan herran aamiaislautasia

Vanha herra vinkuu viikonloppuisin "sievää aamiaista". En ole oikein päässyt selville, mitä tuo vinkuna mahtaa oikein tarkoittaa, mutta olen toistuvasti yrittänyt parhaani. Tässä yhden lauantaiaamun herkkulautanen:

Lisäksi oli tarjolla erilaisia leipiä ja omatekemää omppuhilloa. Ja tämä:

Painelin jättiherkkusienten sisään silputut sienenjalat ja sinihomejuustoa. Kiepautin kunkin sienen ympärille pekonisiivun ja lykkäsin uuniin hautumaan. Kun aluslautaselle alkoi tiuhkua sienten mehua, otin sienet uunista ja ripottelin pinnalle lehtipersiljaa. Kopsautin tarjoilulautasen herrani eteen ja kuulin: "Aaaaah!". Ilmeisesti aamiainen passasi.

Tahtoo sievän aamiaisen -hommassa on vain se huono puoli, että seuraavana viikonloppuna pitää keksiä jotain uutta. No, sieniaamiaisen jälkeen tein herralleni kinkkumunakasrullan. Eli vatkasin 5 munaa kevyesti ja lisäsin joukkoon 3 dl maitoa, 1 dl vehnäjauhoja, 0,5 tl suolaa, hippusen mustapippuria, 0,25 dl öljyä ja 1 dl persiljasilppua. Kaadoin munaseoksen leivinpaperilla päällystetylle uunipannulle ja paistoin munakasta parissasadassa asteessa parikymmentä minuuttia, kunnes munakas oli hyytynyt ja saanut hieman väriä. Voitelin kypsän munakkaan valkosipulituorejuustolla ja ripottelin pinnalle ruskistamiani sipuli- ja kinkkusuikaleita. Käärin munkkaan rullalle ja koristelin. Kelpasi!

Olen kovasti yrittänyt vinkata herralleni, että aamulla voisi syödä jotain makean ihanaista. Mutta ei se kuulemma käy. Aamulla pitää saada hiukopalaa. Tästä tuheentuneena taioin yhtenä sunnuntaiaamuna tarjolle "Happaman aamuakan greippisalaatin":

Asettelin lautaselle Vanhan herran vihaamia salaatinlehtiä. Leikkelin greippilohkot kalvottomiksi ja kesäkurpitsat suikaleiksi. Lorautin päälle oliiviöljyä ja juoksevaa hunajaa. Myllytin perään vähän mustapippuria ja suolaa ja murskasin päälle pari kuivattua chiliä. Ähäkutti, siinä sulle hiukopalaa!

Vanha rouva