Kirjan
nimi on "Onnistuneet juhlat" ja sen on kirjoittanut liuta
ruotsalaisia herkkunaisia. Kirjan kustansi WSOY vuonna 2012. Sain kirjan Vanhan
herran serkkutytöltä vapun alla parahultaan. Vappunahan pitää olla tarjolla
jotain silliruokaa, joten bongasin semmoisen - kirjassa seisoo nimittäin ohje:
"Paahdetut paprikat sardellien ja oliivien kera".
Otetaan
siis punaisia ja keltaisia paprikoita. Lohkotaan ne ja paahdetaan 250 asteessa
grillivastusten alla noin 20 minuuttia, kunnes paprikoiden pinta on täysin
mustunut. Kumotaan paprikat kulhoon, peitetään kulho ja annetaan paprikoiden
vetäytyä kymmenen minuuttia. Poistetaan musta kuori.
NO EN TODELLAKAAN TEHNYT ASIAA NOIN MONIMUTKAISESTI! Vaan marssin Lidl-merkkiseen kauppaan (Citymarketkin käy, vink vink) ja ostin lasipurkkiin säilöttyjä grillattuja paprikoita.
Lohkoin valutetut paprikat ja asettelin ne tarjoiluvatiin sillälailla elegantisti, you know. Laittelin päälle kahtia leikkaamiani anjovisfileitä (alkuperäisessä ohjeessa puhutaan sardellifileistä, mutta Haukiputaan kolmesta ruokakaupasta ei semmoisia ihmeitä löytynyt) sekä mustia, kivellisiä oliiveja. Sitten pirskottelin komeuden päälle oliiviöljyä, myllysin mustaapippuria ja ripottelin hiutalesuolaa. Annos piti koristella tuoreilla oreganonoksilla, mutta oma ryytimaa oli vielä puolimetrisen lumikinoksen peitossa. Kolmannesta ruokakaupasta löysin saattohoitoa vailla olevia oreganonoksia, joita elvyttelin vesikylvyssä juuri ennen esillepanoa.
Taivaallista!
Vanha rouva
NO EN TODELLAKAAN TEHNYT ASIAA NOIN MONIMUTKAISESTI! Vaan marssin Lidl-merkkiseen kauppaan (Citymarketkin käy, vink vink) ja ostin lasipurkkiin säilöttyjä grillattuja paprikoita.
Lohkoin valutetut paprikat ja asettelin ne tarjoiluvatiin sillälailla elegantisti, you know. Laittelin päälle kahtia leikkaamiani anjovisfileitä (alkuperäisessä ohjeessa puhutaan sardellifileistä, mutta Haukiputaan kolmesta ruokakaupasta ei semmoisia ihmeitä löytynyt) sekä mustia, kivellisiä oliiveja. Sitten pirskottelin komeuden päälle oliiviöljyä, myllysin mustaapippuria ja ripottelin hiutalesuolaa. Annos piti koristella tuoreilla oreganonoksilla, mutta oma ryytimaa oli vielä puolimetrisen lumikinoksen peitossa. Kolmannesta ruokakaupasta löysin saattohoitoa vailla olevia oreganonoksia, joita elvyttelin vesikylvyssä juuri ennen esillepanoa.
Taivaallista!
Vanha rouva
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti