Piti karsia vaahteraa, koska se varjosti kasvimaatani. Sain ämpärillisen neniä, joista veivasin kranssin rautarinkulaan. Ripustin kranssin alahuonerakennuksen ikkunaan. Siis ulkopuolelle.
Piti karsia poimulehtiä, koska kypsyvät kukinnot heittelevät siemeniään holtittomasti pihamaalle. Sain kottikärryllisen kukkavanoja, josta veivasin kranssin polkupyörän vanteeseen. Vein kranssin vinttiin kuivumaan. Siis sisäpuolelle.
Vintissä poimulehtikranssi kuivui rapsakan vihreäksi. Vaahterakranssi sen sijaan muuttui auringossa rapsakan oranssiksi.
Naulasin kranssit kammarin seinälle sisäkkäin. On kokoa ja on vinkeitä värejä. Pitää muistaa, etten hajota hauraita kötöstyksiä imurinvarrella huhtoessani.
Vanha rouva
Onpa hieno idea ja toteutus!
VastaaPoistaKaikkea se helle teettää!
PoistaNo nyt on komeet
VastaaPoistaOlkkarin seinällä ovat komeilemassa.
PoistaHienot värit ja värimuunnokset. Tiesitkö ennestään, että vaahterakranssi muuttuu oranssiksi?
VastaaPoistaAurinko muutti vaahteran värin omia aikojaan ilman lupaani. Mutta komea tuli.
PoistaKauniit. Vaahteranenät värittyivät upeasti.
VastaaPoistaJa ihan ilman lupaa!
PoistaTaattua Vanhaa rouvaa! Kekseliästä! 😉
VastaaPoistaTaattua ja taattua, kun ei muuta enää keksi.
PoistaMietin, mihin se imuri liittyy. Näin silmissäni, että vetäiset imurilla pölyt kransseista (ja puolet kranssista katoaa sen syövereihin), tai että olet lopettanut imurin käytön kokonaan.
VastaaPoistaNo katsos kun imurinvarrella tulee huhkittua siihen tahtiin, että hauraat kuivakranssit ovat tämän tästä vaaravyöhykkeellä.
PoistaSinun käsissä taipuu mikä tahansa kranssiksi... Wau!!
VastaaPoistaJaa-a. Kaikkea on tullut kokeiltua - paitsi ruuveja ja muttereita.
Poista