Pala taivasta

 

Olen uittanut varpaita ja kumisaappaita kirkkaassa ja kylmässä vedessä. Niin kylmässä, ettei edes 31-asteen helle saanut uimaan. Niin kirkkaassa, että aurinkolasit piti olla pitkälle iltaan.

Kuljin puolitoista viikkoa pitkin kivisiä rantoja. Ihmettelin luonnon voimaa ja sitkeyttä. Kirosin ihmisten typeryyttä. 

 

Syynä kiroiluun on ryöstökalastus, minkä takia lohelle ei ole luonnollista ruokaa ja sen takia niitä on vuosi vuodelta vähemmän ja niitä nousee tuskin ollenkaan Tenoon. Sen sijaan toisen typeryyden seurauksena lohen asumajokea kansoittavat kyttyrälohet, Neuvostoliiton lahja pohjoisille merialueille. Lohta ei saa kalastaa Tenosta. Sen sijaan harjusta ja taimenta saa kalastaa perholla.

Vanha herra kalasti iltayöllä.

Vanha herra kalasti aikaisin aamulla.

Vanha herra kalasti päivällä.

Vanha herra perkasi, suolasi ja savusti saaliinsa.

 

Kun heittotahti hyytyi, tarjoilin pyttipannua tai voileipiä kahvin kera. Muuten leikin mannekiinia komeissa maisemissa, luin ja kudoin.

Sunnuntai- ja maanantai-illan välisenä aikana Tenossa on rauhoitus. Silloin ei saa kalastaa. Me lähdimme autoajelulle Norjaan. Vanha herra näytti minulle palan taivasta paikassa, mihin Teno laskee.

Aikoinaan kävimme Tenolla joka kesä. Kymmeneen vuoteen minä en kuitenkaan ole ollut Vanhan herran mukana, sillä työni ovat sijoittuneet kesäaikaan. Nyt, kun olen oloneuvoksetar, saan mennä ja tulla ihan oman mieleni mukaan. Se on hyvä juttu.

Vanha rouva