Näen neonia

 

Töissä näen neonia vähän väliä. Sirkus- ja taikabileet sekä kasari- ja ysäribileet ovat somistan huikeilla väreillä. 

Neonpinkkiä, neonsinistä, neonturkoosia ja neonviolettia. On tekeminen, että saa pöytäsomistusten värit erottumaan juhlavalaistuksen ja spottivalojen keskellä. Onneksi suomalaisten juhlapukeutuminen on tasavarmasti pelkkää mustaa, harmaata ja ruskeaa, joten ihmiset eivät katoa väri-ilotteluun ;)

Kun tehdään useamman sadan hengen yritysbileitä, ystä sun toista tarviketta tarvitaan. Perusvermeet (esim. maljakot, tarjottimet, valoketjut) kiertävät juhlasta toiseen, mutta väreillä teen teeman ja tunnelman.

 

Yksi vaikeimpia töitäni olivat taannoiset ysäribileet. Kasarin muistan hyvin (enkä kehtaa näyttää silloisia muotivetimiäni, sillä säälin nauruhermojasi), mutta ysäristä ei ole mitään muistikuvaa (silloin painoin töitä yötäpäivää eikä aikaa jäänyt hurvittelulle). Onneksi on avuliaita työtovereita!

 

Ysärin väripalettiin poimin teemaväreiksi neonvihreän, neonpinkin ja neonkeltaisen. Muu rekvisiitta löytyi puutarhamyymälästä: rastasnauhoja ja -tikkuja niin somissa neonsävyissä. 

Onneksi työvaatteet ovat rauhoittavan mustia.

Tämä NEONjuttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen, violetti, musta, oranssi ja harmaa. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta. 

Vanha rouva, jolla juppivuosinaan oli violetti väriraita päässä ja neonkeltaiset kynnet