Huushollista ei löydy muuta harmaata kuin intin vanha villahuopa, josta olen ommellut päällisen puusohvalle.
Tenon rannalta on vuosien varrella tullut kerättyä toinen toistaan kauniimpia ajopuita. Niistä olen kotona tehtaillut harmaita kötöstyksiä:
Jättipotti löytyi monta vuotta sitten Norjasta, Varangin vuonon rantamailta. Haukoin henkeäni ja meinasin saada laakin. Vanha herra ei nääs lupautunut kantamaan kiven kiveä autoon. Hövelisti mies kuitenkin lupasi minulle yhden kiven, jos itse kannan sen ylös rinnettä.
Tiedän, ettei luonnosta saa kahmia mukaansa mitä sattuu. Mutta yhden pienen harmauden kiikutin kotiin ja asetin näytille:
Itselleni en ole ikinä kutonut harmaita vaatteita. Vanhalle herralle ja sisarelleni kyllä. Tämä sukkapari on vuosien takaa.
Tämä HARMAA juttu on vastaukseni Repolaisen värihaasteeseen (KLIK). Aikaisemmin olen ollut keltainen, vihreä, sininen, punainen, ruskea, sateenkaarenvärinen, valkoinen, violetti, musta ja oranssi. Värini löytyvät Ihastus-kategoriasta.
Terveisin
Vanha rouva, hieman jo harmaantunut
Voi, miten kauniita yksityiskohtia löysit ja kohotit harmaan arvoasteikossa monta pykälää ylöspäin. Harmaa ei ole minun värini ollenkaan, vaikka luontoäiti yrittää väkisin sitä minuun tunkea.
VastaaPoistaYstäväni on rakastunut Varangin vuonon maisemiin. Edelliseen kotiinsa hän rahtasi henkilöautolla kiviä vuonon rannalta niin paljon, että kotimatka piti tehdä auton liiallisen painon vuoksi äärimmäisen varovasti. Hän kyllä tiesi, ettei kiviä saisi mielinmäärin itselleen ottaa, vaan kun ei voinut vastustaa niitä. Olivat todella kauniita hänen muutenkin upeassa pihassaa. Ehkä on parempi, etten matkusta Varangin vuonolle. Joutuisin jäämään loppuiäkseni pyöreiden kivi-ihanuuksien joukkoon, kun ei kaikkia mieleisiä voisi mukaan ottaa.