Viherpesu

Minä en ole ikinä noteerannut vihreää miksikään. Vasiten syynäsin koko huushollini enkä löytänyt sisältä mitään vihreää lukuun ottamatta muutamaa kasvia, perintövaasia ja vihreäkivistä korua. 

 

Vihreitä vaatteita minulla ei ole ollenkaan. Sen sijaan Vanhan herran vaatekomerosta löytyi paljonkin vihreää - maanläheinen ja itsestään meteliä pitämätön tyyppi, joka sulautuu maastoon vaivattomasti ;)

Kun Vanha herra kalastaa, minä keskityn korostamaan Lapin kesäistä vihreyttä punavärillä!

Puutarhani sentään on kesällä vihreä. Lehtien suojassa on hyvä leikkiä kuurupiiloa: lukea kirjaa taikka tehdä käsitöitä.

Puutarhasta saa kaikenmaailman vihreitä herkkuja. Kuvissa mustajuuri ja ruusupapu juuri poimittuina.

 

Voileipien päälle on hyvä tukkia kaikenmaailman vihreitä, vaikkei Vanha herra paljon kanin ruoasta välitäkään.

Suolakurkku taitaa olla ainoita vihreitä, mikä menee mukisematta Vanhan herran kurkusta alas. Joka syyskesä minulla onkin valtava kurkkusouvi keittiössä.

Kakkuihin tukin vihreää milloin lehtinä, milloin yrtteinä. Joskus kiivikin on kaunistus.

 

Työkokkauksessa olen kauan sitten oppinut, että ne pienet jutut arkiruoassa kiskovat kuivimmastakin nörtistä jonkinlaisen reaktion, oli se sitten kulmien kohotos tai "Pitääkö kukkasetkin syödä?"

 

Rakkaimpia syötäviä vihreitä ovat kesäkurpitsa ja mangoldi. Alla olevassa kuvassa kesäkurpitsakiekot itkevät suolaripauksen alla. Alimmassa kuvassa mangoldit tekevät tuttavuutta muiden kasvisten kanssa. 

Töissä pääsee taikomaan milloin vihreän metsän keskelle kokoussalia tai vihreän juhlasomistuksen tyyliin nyhjää tyhjästä eikä saa maksaa mitään.

  

Usein työni on viherpesua sanan varsinaisessa merkityksessä. Milloin pesen jättimaljakoita, kuuraan kiviä tai föönaan käpyjä. Vihreällä ruohomatolla.

 

 

Tämä juttu on osa Repolaisen värikästä haastetta (KLIK). 

Värinä tänään vihreä, jota edelsi keltainen (KLIK).

Vanha rouva ja vihreä drinksu