Kauan kauan sitten katsahdin maailman sinisimpiin silmiin. Vanha herra vei ja minä vikisin. Sinistä väriä löytyy silmien lisäksi Vanhan herran vaatekaapista. Sen sijaan minun kaapistani ei löydy yhtään sinistä. Virkanaisvuosina sininen väri kuului virkasotisopaan, mutta kun jäin vapaarouvattareksi vakituisesta työstäni, heivasin siniset vaatteet kirpparille. Sinne meni, hei hei!
Astiakaapista löytyy kaksi sinistä astiastoa. Arabian Valencia muutti tyttöaikaiseen huusholliini kuppipari kuppiparilta. Tein 1980-luvulla matkanjohtajahommia. Kun asiakkaani katselivat lasinpuhallusta Nuutajärven lasitehtaalla, minä kipaisin myymälän puolelle ostamaan yhden teekuppiparin. Niin minä pikkuhiljaa keräsin puoli tusinaa. Vanha herra kun tuli kuvioihin mukaan, hän alkoi lahjoa minua sarjan kahvileipälautasilla. Pikkuhiljaa niitäkin kertyi puoli tusinaa. Kerran herra sitten täräytti osto- ja myyntiliikkeestä minulla tuon ison tarjoiluvadin.
Yhtenä kauniina päivänä Vanha herra kotiutui työmatkalta. Mukana tuli kaksi sini-valkoista kulhoa. Ne kuulemma passaavat Valencian kanssa yhteen - varsinkin jos emäntä tekee niihin täytettä.
Tein kauan sitten matkanjohtajahommia myös Neuvostoliittoon. Noilta vodkaturistireissuilta olisi monta mehukasta tarinaa kerrottavana. Niiden sijasta katselkaamme kuitenkin näitä Keisarillisen posliinitehtaan aarteita. Paitsi että tuo kukkareunainen kahvileipälautanen ei ole venäläinen, vaan puolalainen. Myös nämä aarteet olen tuonut osa kerrallaan milloin Leningradista, milloin Moskovasta.
Keisarillinen posliinitehdas on venäläinen posliiniesineitä tuottava tehdas, joka on yksi Euroopan vanhimmista. Se perustettiin vuonna 1744 keisarinna Elisabetin myötävaikutuksella Pietariin ja toimii siellä edelleen. Vallankumouksen jälkeen vuonna 1925 tehtaan nimi muuttui muotoon M. V. Lomonosovin mukaan nimetty Leningradin posliinitehdas. Vuonna 2005 nimi Keisarillinen posliinitehdas palasi alkuperäiseen muotoonsa.
Muuta sinistä kodistamme ei sitten löydykään. Mutta ulkona on sininen taivas ja sininen meri. Kun menen ulos, koko maailman sini on minun!
Vanha rouva
Eikös Arabian Valencia ole tänä päivänä yksi kerätyimmistä astioista? Käytit fiksusti matkanjohtajahetkesi Nuutajärvellä täydentämällä kapioarkkusi sisältöä. Vanha herra ansaitkoon kiitokset siitä, että hän on ymmärtänyt tien sinun sydämeesi käyvän Valencia-astioiden avulla.
VastaaPoistaSinistä on oikeastaan aika vähän käyttöastioissa. Koristeissa enemmänkin. Keisarillisen posliinitehtaan teeastiat ovat minusta kauniita.
Valencia taitaa nykyään olla semmoinen antiikkimessujen hittituote. Keisarillisen posliinitehtaan tuotteet puolestaan on alennettu kirpputorikamaksi.
PoistaOlen huomannut, ettei itänaapurin astioita kohta kehtaa pöytään nostaa. Tosin Lomonosovin eläinhahmot ovat edelleen varsin arvokkaita.
PoistaMinä kyllä kehtaan olla ylpeä sekä venäläisistä astioistani että venäläisistä muistoistani suuressa ja mahtavassa Neuvostoliitossa.
PoistaOlipas ihanasti sinistä! Lempivärini on sininen, erityisesti turkoosinsininen, mutta kaikki muukin sininen passaa paitsi tummansinistä hieman karsastan. Sinivalkoiset astiat ovat kauniita kuten kuvasi niistä osoittaa. Parasta tietenkin on tuo meren sini ja taivaan.
VastaaPoistaMeren sini ja taivaan sini. Ilman niitä en osaisi olla.
Poista"Siniset silmät, suukko suu...
VastaaPoistavai miten se menikään.... hyräilemään ja hymyilemään sait....
Ahmin postaustasi muutenkin- vitsi tuota kakkua... vaikken kakuista suussa saakka tykkääkään - niin tuota kakkua syön silmilläni... ja palaan varmaan kesällä katsomaan uudemman kerran, että osaisi vähän vastaavan tehdä...
Lähtiköhän mielikuvitus laukalle, kun alkoi hymyilyttää myös mehukkaat reisutarinat Itänaapurista - olet sinäkin ehtinyt tehdä sitten vaikka ja mitä... Upeita astia-aarteita muitakin, kuin vain keisarillisen posliinitehtaan!!
Siis niin onnellinen tästä haasteesta - ja siitä miten ihanan monipuolisesti se on otettu vastaan.... Pitänee oikeasti paikkaansa, että värit kertovat meistä ihmisistä todella paljon... ihanan värikästä uutta viikkoa sinisilmäisen rakkaasi kanssa! Sydäntälämmittävästi hänestä kerroit... vieläkin kaihertaa, etten vihreässä osannut tuota mainita.... mutta sanoin sen kyllä Ukkokullalleni ääneen - sinun ansioista, eli.... ehkä se tärkeimmälle tuli kerrottua - KIITOS!!
Ukkokultia pitää helliä, rakastaa, hyvitellä ja taputella. Ilman sitä niistä tulee äreitä ja yrmyjä äijiä. Koskeekohan sama meitä naisia?!
PoistaIhana postaus, vaikka en itse pidäkään sinisistä astioista (on minulla sen värisiä jälkiruokakippoja, joita näkyy kuvissa pizza-tehtaan aikana). Lukisin mielelläni juttuja itänaapurireissuista!? Viimeinen kuva on paras! ♥
VastaaPoistaHyvää alkanutta viikkoa! Sinisilmäiselle terkkuja!
Itänaapurijutut ovat K-18. Ei heikkohermoisille eikä siveydensipuleille.
PoistaYmmärsin vissiin ihan oikein, että rakkain sininen sulle on vanhan herran silmät. Ei sen puoleen, se on hieno asia, mutta kyllä noiden astioiden sini on myös kaunista, mutta koko maailman sinestä minä tulen kyllä osingoille!
VastaaPoistaIhan oikein ymmärsit! Sitä sinistä ei voita mikään.
Poista