22.3.2020

Afrikkalaisin terveisin


Vanha herra halusi 60-vuotislahjaksi sarvikuonoja, kirahveja, seeproja ja norsuja. Kaiken muun pystyin antamaan, mutta en norsuja (salametsästäjät olivat ehtineet ensin). Toteutin miehen toiveen roudaamalla hänet 8 päivän mittaiselle kiertomatkalle Senegaliin. Mikä matka!


Kävimme kolmella villieläinsafarilla. Senegalissa oli kuiva kausi, joten maa pöllysi, puut olivat lähes lehdettömiä ja eläimet lymyilivät vähissä varjoissa. Paikallisten safarioppaiden ansiosta löysimme kuitenkin paljon uljaita, komeita, salaperäisiä villieläimiä, joita tähän mennessä olemme nähneet vain luontodokumenteissa.

  

Apinanleipäpuut ovat majesteettisia. Puun mittasuhteet hoksaa katsomalla lilliputtikirahvia ;) 


Kirahvi on iso, kaunis eläin! Ja naamioitumisen mestari!


Puhveleita, antilooppeja, pahkasikoja, apinoita...

 

Fathala Wildlife Reserve -luonnonsuojelualueen ehdoton kunkku on sarvikuono Kevin, joka on ainoa lajiaan Fatalassa. Sillä oli kyllä tyttöystävä, joka ei kuitenkaan suostunut kaikkiin Kevinin lemmenlurituksiin ja Kevin pukkasi sen sarvikuonojen taivaaseen. Nyt Kevin odottaa uusia tyttöystäviä Etelä-Afrikasta. Toivotaan auliimpaa lempeä ;)

 


Bandian luonnonpuistossa hyeenat ja krokotiilit olivat omilla alueillaan - muuten muu eläimistö hupenisi parempiin suihin. Hyeenat viettivät piiloissaan siestaa, joten ainoaksi näkemäksemme lihansyöjäpedoksi jäi auringonpaisteessa (+43 astetta) lekotteleva krokokaunokainen.


Senegalin pohjoisosassa on Unescon suojelema lintureservaatti, Djoudj Wetland Reserve. Siellä voi nähdä yli 400 erilaista lintua Länsi-Afrikan 650 lintulajista. Ajelimme veneellä pitkin Senegal-joen suistoa ja bongasimme kaikenkaikkiaan 28 erilaista siivekästä sekä pahkasikoja, krokotiilin ja boakäärmeen jäljet. Kesken rauhallisen jokisafarin tapahtui dramaattinen käänne. Olimme hetkessä pelikaanien ympäröiminä. Niitä tuli, tuli, tuli, tuli.... 




Kiertomatkan aikana vierailimme toreilla ja markkinoilla...



... paikallisessa kylässä ja koulussa ...



Piipahdimme Lac Rouge -suolajärven rannalla. Tuo samean vaaleanpunainen järvi Dakarista pohjoiseen on ulkonäöltään ainutlaatuinen. Muutama uskalikko pulahti järveen kellumaan - suolapitoisuus on 40 %.


Länsi-Afrikan keskus on Senegalin pääkaupunki Dakar, missä on yli miljoona asukasta. 


Alla olevassa kuvassa Dakar siintää matkanjohtajamme Tean taustalla. 


Dakarin edustalla on Unescon maailmanperintökohteisiin kuuluva saari, Île de Gorée. Saaren historia on synkkä. Se oli yksi Länsi-Afrikan vilkkaimmista orjienvälityskeskuksista vuoteen 1848 saakka, jolloin Ranska kielsi orjuuden. Arviolta 20-30 miljoonaa afrikkalaista lastattiin saarelta laivoihin kohti Pohjois-Amerikkaa, Länsi-Intiaa ja Brasiliaa.


Hollantilaisten vuonna 1776 rakennuttamassa orjatalossa on nyt orjakaupasta kertova museo. Vaaleanpunaisen talon yläkerrassa juhlittiin vielä 150 vuotta sitten kauppiaiden päivällisiä, kun taas alakerran ovensuut on otsikoitu: naiset, naimattomat naiset, miehet, lapset. Orjatalossa rautaketjuilla sidotut vangit elivät ahtaasti, ja saivat syödä ja käydä tarpeillaan kerran päivässä. Talon alakerran kapean käytävän päässä on ovi, josta ajettiin laivaan eikä paluuta ollut. 


Nykyisin Goréen saari on täynnä ranskalaisten 1800-luvulla rakennuttamia värikkäitä taloja.


Nyt tätä Unescon maailmanperintökohdetta asuttavat 
muslimit, kristityt, käsityöläiset ja kalastajat - sekä turistit käymäseltään.


Senegalin väestöstä valtaosa on muslimeja, jotka käyvät pienissä paikallisissa kylämoskeijoissa.


Kerran vuodessa senegalilaiset tekevät pyhiinvaellusmatkan Toubaan, 
missä on Länsi-Afrikan suurin moskeija. 


Yksi matkan kohokohdista oli ehdottomasti Saint Louisin vanhakaupunki. Se on Unescon maailmanperintölistalla. Kaupunki on tunnettu siirtomaa-aikakauden arkkitehtuurista. 


Kävimme illansuussa kuhisevassa kalasatamassa. Mitkä värit!




 

Ensimmäinen kysymys, jonka kuulimme paikallisilta, oli "Montako lasta teillä on?"

 


Kiertomatka toteutettiin 13 matkalaisen, gambialaisen Laman-kuljettajan ja suomalaisen Tea-oppaan joukolla. Ajelimme pikkubussilla matkatavarat katolla, asuimme ja ruokailimme vaatimattomissa pikkuhotelleissa. Söimme ajomatkojen aikana sanamukaisesti Tean kädestä. Tuo ystävällinen, välitön, avulias ja henkeen ja vereen rautainen asiakaspalvelija maistatti meillä senegalilaisia ja gambalaisia herkkuja solkenaan ja koko ajan. Ja mikä nauru!


Senegal-viikon jälkeen meillä oli edessä toinen viikko Gambiassa. Se kutistui kolmeen päivään, sillä Suomi halusi kansalaisensa kotimaahan koronan takia. Järjestelyt hoituivat mainiosti, kiitos Tjareborgin (tämä ei ole maksettu mainos, vaan vilpitön kiitos huolenpidosta). Gambia vaihtui 14 vuorokauden karanteeniin, mutta mikäs tässä on ollessa, kun Vanha herrakin on päässyt turvallisesti aikuisen miehen ikään ;)

Afrikkalaisin terveisin
Vanha rouva


21 kommenttia:

  1. Kerrassaan upea lahja 60-vuotiaalle ja sinäkin pääsit siitä nauttimaan. Afrikan villieläimiä televisiosta katsellessa voi vain kuvitella, millaista on nähdä niitä livenä. Onpa todella kiva katsoa näitä hienoja kuvia ja lukea matkastanne. Kiitos ja mukavaa karanteenia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Upea matka upeassa seurassa. Olen niin kiitollinen, että se toteutui - vaikka lyhennettynäkin.

      Poista
  2. Onneksi pääsitte vielä kotiin. Värikästä lomaa olette saaneet viettää, joten jospa karanteeniaika kuluu elpyessä ja matkaa muistellessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karanteeni menee tuossa tuokiossa, olen varma.

      Poista
  3. Voi sentään,en kai mä vihreä ole,ehei.. Afrikassa on liian kuuma... ja kaikkia ötökköjä,joista tulee tauteja ja käärmeitä,eikä ruoka voi olla hyvää.... Me sentään näimme elefanttejakin,kun olimme Kyproksella ja kiraffeja ja vaikka mitä elukkoja. Minä käyn selviytymistaistelua päivästä toiseen. Mun käsi on kipee,tosi kipee,vaikka oli se aluksi aivan hirvittävän kova kipu ja on siitä vähän laantunu. Mä en kykene pukeutua itse,en käydä suihkussa itsenäisesti. Vasemmalla kädellä syön ja jos on lihaa,niin se pitää mulle leikata. EN kykene keittää,en siivota. Ei paljo mitään ja en kykenisi matkustaa. Kolme kuukautta käsi on tuossa roikkunut,eikä ortopedi ole edes luvannut,että siitä toimivaa kättä saadaan. Onneksi sormet liikkuu ja jotain käsityötä saan tehtyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihreä on kevään väri, ystäväiseni. Pikkuhiljaa mennään eteenpäin ja opetellaan elämään voimien mukaan. Rohkeutta!

      Poista
  4. KIITOS virtuaalireissusta!
    KIITOS upeista kuvista!
    KIITOS mukaansa tempaavasta kerronnasta!
    KIITOS värikylvystä!
    KIITOS Kevinin esittelystä! ;)
    KIITOS koko postauksesta!

    Harmi, että lomanne lyheni, mutta ikävä kyllä syy on ymmärrettävä ja vakava. Yli puolet ehditte kuitenkin olla. Ja mukava "kuulla", että matkatoimisto hoiti paluuhommelit moitteettomasti.

    Uskoisin, että teillä riittää kuvia fiilistellä vielä pitkään "jälkihöyryissä". Kekseliäitä karanteenipäiviä aikuisen miehen kanssa!

    Ps. Toiseksi viimeisestä kuvasta voinee päätellä, että reissusta löytyi "Sisko".

    Ps2. Joka tapauksessa on mukavaa saada Sinut takaisin "kehiin"!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. KIITOS, että olet hengessä mukana. Mennään synttärikakuille, kun tavataan!

      Poista
    2. Ps. Vähänkö jo odotan kieli pitkällä millaisia karanteeniherkkuja sieltä kohta tulee... ;)

      Poista
  5. Ilmankos sinusta ei vähään aikaan kuulunutkaan mitään täällä. Olipa teillä mahtava matka. Kiva että jaoit matkakuvia meillekin. Tuolla haluaisin minäkin käydä, mutta jää haaveeksi. Nyt sitten on hyvää aikaa sulatella kokemuksia kahden viikon karanteenissa kotona ;). Afrikassa kuulemma on vähemmän coronaa kuin missään muualla, joten taisitte olla ihan turvassa siellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Gambiassa ei ollut yhtään tartuntaa, kun meidät tuotiin sieltä pois. Harmittaa hieman, mutta ymmärrän tilanteen.

      Poista
  6. Onnea Hänelle!
    Kerrassaan eksottinen paikka jo pelkkiä kuviakin katselemalla, vaikka niistä puuttuu hajut ja maut ja hohkaava lämpö.
    Aika pitkään ehditte olla ennen kotiutumista ja nähdä paljon. Jos ois aiemmin tullu kutsu, niin ois varmaan jääny harmittamaan tosi paljon.
    Kevin on hyvin epäkohtelias!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kevin on niin itseään ja mahtiaan täynnä, että sääliksi käy tulevia tyttöystäviä. Niitä kuulemma tilataan kaksin kappalein vahingosta viisastuneena =(

      Poista
  7. Kiitos ihanasta reissusta, oli kiva katsella mahtavia kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin sitä epidemia-aikana vaan reissataan ympäri maailmaa ;)

      Poista
  8. Kiitos sinulle tästä nojatuolimatkasta mukavaa katseltavaa ja luettavaa. Karanteenissa voi käydä tämän matkan uudelleen ja uudelleen lävitse kuvien kera mitä varmasti otitte runsaasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Matkataan uudelleen ja uudelleen eikä ole tartunnasta vaaraa. Kätevää.

      Poista
  9. Hieno reissu ja valloittavat kuvat. Kiva päästä nojatuolimatkalle sillä juuri nyt taidan olla täysin jumittunut kotimaahan. En edes ajattele matkoja. Kuvia on kiva katsoa ja pohtia maailman menoja. Hieno lahja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jumitetaan yhdessä kotimaassa. Lähimatkailu on trendikästä. Mutta oli se kaukomatkailukin ;)

      Poista
  10. kiitos , ja odotan jatkotarinaa

    VastaaPoista