Karanteeni = työleiri

Me suljimme itsemme omaehtoiseen karanteeniin, kun meidät palautettiin Afrikasta ennen aikojamme Suomen kamaralle. Kukaan ei sanonut meille halaistua sanaa karanteenista Helsinki-Vantaan lentokentällä ja niin saimme lentää kotikaupunkiin ja ajella taksilla kotipihaan. Nyt vasta, viikon päästä ulkomailta palaavia suomalaisia ohjeistetaan ja suljetaan karanteeniin.

Viikko on vilahtanut vilkkaasti. Olen elänyt ihan tavallista arkea - turvaetäisyydellä muista ihmisistä Vanhaa herraa lukuunottamatta. Olen leiponut pullaa ja kakkuja, laittanut ruokaa, lukenut kirjaa ja töllännyt telkkaria.

Vanhalle herralle tämä on ollut koettelevaa aikaa, sillä kuntosalille ja kavereille ei ole meneminen. Mies on viikon verran ollut niin hyperaktiivinen, että meikäläistä heikottaa, väsyttää ja pelottaa - mitä se keksii seuraavaksi?

 

Ensin Vanha herra pesi sitruunhapolla kahvinkeittimen, pyykinpesukoneen, astianpesukoneen ja höyrysilitysraudan. Sitten se irrotti kodinkoneiden irtoavat osat, imuroi, pyyhki ja puunasi. Minut se komensi pesämään sihtejä ja suppiloita, siivilöitä ja pesuvarsia - ihan niin kuin minä tietäisin, mikä on mikä.

Kun muutama olohuoneen naulanreikä oli paklattu ja maalattu, minut käskettiin ulos. Katkoimme aitapihlajat ja -sireenit. Haketimme oksat ja joulukuusen jämät odottamaan kukkamaiden ja pensasalustojen kevätkunnostusta. Sitten kuului komento: mene siivoamaan puutarhavarastosi ja kasaa kaikki kierrätykseen menevä roina autokatokseen.

Tein työtä käskettyä. Roinaa ei pahemmin ollut pesiytynyt minun varastooni - herran varastosta sitä löytyi sitäkin enemmän. Samoilla tulilla kuskasimme puutarhakalusteet patiolle odottamaan ulkoruokintakauden alkamista.

 

Iltaisin Vanha herra on loninut verkkopunkkiaan ja paikkaillut hylkeiden repimiä lohiverkkoja. Sen aikaa olen saanut hauskuuttaa itseäni omin nokkineni: lankoja ja kirjoja piisaa.

Vanha herra uhkasi, että uuden viikon tullen ruvetaan rakentamaan linnunpönttöä ja tekemään kukkalootia puutarhaan. APUA! Eteisen, kodinhoitohuoneen ja vessan maalaamisen se aloitti joutessaan yhtenä aikaisena aamuna, kun minä vielä köllöttelin untenmailla.

Karanteenimme on puolessa välissä. 

Eipä tämä tämän kummempaa ole.

Hieman raskasta vain =).

Vanha rouva