1.4.2017

Mäyräkoira ja muutama muu elukka

Mäyräkoira on lunastanut itselleen nimikkopaikan hellan vierestä. Vanha herra on veistänyt sen alakoulun kolmannella luokalla. Maalaus ja koristelu on hänen taiteellinen näkemyksensä mäyräkoiran syvimmästä olemuksesta.

Anopin aikana mäyräkoira piti vahtia ovenpielessä avainnaulakkona. Minä opetin mäyräkoiralle uusia temppuja ja nyt se vahtii kuono pitkällään keittiösaksia ja patalappuja.

Toinenkin koira huushollistamme löytyy. Se on keramiikkaa tai mitä lie kuttaperkkaa. Klohmuinen ja naarmuinen se jo on, mutta se ulkoilee aina pääsiäisen tienoilla. Yhdessä pupun kanssa ne nököttävät pari viikkoa hyllyn reunalla, kunnes taas palautan ne kaappiin lepäilemään. Vanhan herran viikikymmentä vuotta vanhoja leekuja.


Minun perujani on Kupittaan saven norsu. Isänäiti piti sitä aikoinaan ovitopparina ja kun äkäpussi pikkusiskoni paiskasi oven kiinni, norsun kärsä kärsi. Sitä sitten liimattiin yhteistuumin, ettei mummu vaan huomaisi. Norsu muutti minun mukanani opiskelija-asuntoon ja sen jälkeen jokaikiseen kortteeriini.


Vanha herra ihastui kauan sitten minuun ja norsuuni. Vai menikö se toisin päin? No, hällä väliä, eroa ei kuulemma nykyään huomaa. Maailman turuilta ja toreilta, osto- ja myyntiliikkeistä ja kaiken maailman vanhain tavarain kaupoista on hankittu seuraa alkuperäiselle kärsäpuolelle norsulle. Nyt Kupittaan norsulauma on sangen iso ja se majailee kodinhoitohuoneen hyllyllä.


Perhoset ja lampaat ovat muuttaneet kotiimme Neuvosto-Moskovasta. Käsinmaalatut keramiikkataulut ovat tsekkoslovakialaisia. Taulut ovat kolmiulotteisia ihanuuksia kaukaiselta 1980-luvulta.



Eläimiä kuvatessani huoksasin, ettei minulla ole yhtään kissaa. Ei katin kattia niin missään taulussa tai tavarassa. Ei, vaikka minä rakastan kissoja. Asiaa aikani märistyäni havahduin Vanhan herran tokaisuun "No onhan sulla vaatekaapissa se kammottava kattipaita"!


Vanha herra ei yleensä huomaa eikä noteeraa vaatteitani, mikä on aika kätevää. Saan hankkia vaikka kuinka monta uutta hurtuukia eikä mies ole moksiskaan. Mutta jostain syystä tämä kissatunika on aiheuttanut allergisen reaktion.

Vanha rouva

PS. Pihapossu Taisto on alkanut vihjailla, ettei hän haluaisi enää olla joulupukki. 
Hän haluaisi kuulemma olla pääsiäisnoita?!


19 kommenttia:

  1. No teillä on otuksia enemmänkin. (: On muuten nätit patalaput tuolla myöskin, pisti heti silmään! Ja pyhpah, kattipaita on oikein komia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minustakin ;) Vanha herra kulkee aina vetimissä, joiden väriskaalan avulla voisi voisi maastoutua heinikkoon, eikä sitä löytäisi enää ikinä.

      Poista
  2. Eli sanonta vanha koira ei uusia temppuja opi - on siis täyttä potaskaa.. Myytinmurtaja Vanha Rouva - uusi tosi tv-ohjelma..? Kattipaita päällä murtaisit myyttejä ja taikoisit Taisto-possun kanssa noitataikoja =D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taikoja hyvinkin tekisin - voisin ensimmäiseksi lähettää pihamaalla vehtaavat rusakot hornantuuttiin. Voi sitä lemmen määrää, mitä kartanolla jaellaan käpälänjärjistä päätellen... huimaa vanhaa noita-akkaakin!

      Poista
  3. Tuo mäyris on hellyttävä. Aivan ihania perhos ja lammastaulukin. Kome rivi norsujakin. Mistä kummasta kaikki kauneus kotiutuu juuri sinun luoksesi. Siinä sulla onkin työtä,että saat Taistosta pääsiäisnoidan:)

    VastaaPoista
  4. Täytyy sanoa, että näissä Neuvostoliiton satelliittivaltioissa osattiin tehdä taidetta ja animaatioita. Minusta näyttää, että tarvitset ihan oikean kissan. Mikään ei ole niin suloista kuin kissan karvat parhaissa pyhähousuissa nilkasta persuuksiin. Täydellistä siedätyshoitoa kaikelle kissa-allergialle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voih, uskon allergianhoito-ohjettasi! Mutta väännäpä se rautalangasta vastaanhangoittelevalle herrahenkilölle.

      Poista
  5. Onhan sulla elukoita, mutta mäyris ja possu ovat kyllä parhaat. Vilautas joskus enemmän tuota kissatunikaa, näyttää niin ihastuttavalta.

    VastaaPoista
  6. Wau...mitä ihanuuksia ...ja siellä on näytillä nyt se IHANA mäyriskin mitä jo kaipailin.Kyllä on hyvin veistetty mäyris ihan on näköinen.Miehelläsi on puusepäntaitoja =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vanhan herranisä oli ja isoisä olivat puuseppiä, joten pojasta tuli teräsmies ;)

      Poista
    2. Vai teräsmies ettei eräsmies...no mutta puusepäntaidotkin omaa =)Etkö sie vieläkään ole siellä facessa ?Tuu ihmeessä ?

      Poista
    3. En ole Facessa, en Instagramissa, en Twitterissä enkä missään muussakaan sometuksessa. Tämä blogi jo melkein ylittää ymmärrykseni, joten liika on liikaa vanhalle. Ei jaksa, ei pysty eikä osaa. Sorry, hani.

      Poista
    4. No hyvinhän sie tätä "pyörität" no miun pitää täällä sit vierailla ja ilomielin teen sen =) ...vanhalle liikaa pyh...ethään sie oo sen vanhempi kun miekään...;)

      Poista
  7. Sinun sivuja lukastessa saa tosi hyvä mielen.
    Pistäpä taistolle silinteri päähän ja luut sorkkien alle ,on pääsiäistunnelma taattu.
    Aurinkosta viikkoa toivoo:Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tytti kiitos ihanasta kommentistasi - nyt sinä teit minulle hyvän mielen!

      Poista
  8. Taisto tuntee itsensä unohdetuksi, ihan selvästi on jo ärsyyntynyt kun pitää punaisissa kulkea yhä vain :D
    Kas kun tosiaan ei ole kattia uuninpankolla kehräämässä?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taisto mikään unohdettu ole - riisuin sen jo kelteisilleen ja nyt sitä odottaa kesäinen helleasu...

      Poista