15.7.2016

Huimaa ja heikottaa

Saimme työtoverin kanssa älykkään idean kiivetä Tuomiokirkon torniin! Kipin kapin työpäivän jälkeen kirkonmäelle ja anomaan kirkko-oppaalta, että hän johdattaisi meidät korkeuksiin. Poika suostui työtoverini lempeän hymyn viemänä, tyttö kun on kaunis kuin karamelli ja sorja kuin kesäheinä. Mamma pääsi siinä sivussa.

Oulun nykyisen kirkon edeltäjä rakennettiin luonnonkivestä 1770-77. Sen suunnitteli sundsvallilainen Daniel Hagman. Valmistuessaan kirkko oli maan toiseksi suurin Turun tuomiokirkon jälkeen. Kirkko nimettiin Kustaa III puolison mukaan Sofia Magdalenan kirkoksi. Kirkko kuitenkin paloi 23.5.1822, kun suuri tulipalo poltti likipitäen koko Pohjolan valkean kaupungin. 

Berliiniläissyntyinen arkkitehti Carl Ludvig Engel suunnitteli uuden kirkon entisen paikalle 1832. Kuusikymmentä metriä korkea torni valmistui 1845. Uuden kirkon runkona olivat  Sofia Magdalenan kiviseinät. Engel oli omaksunut empire-tyylin Pietarin kautenaan. Tyylin piirteisiin kuuluvat suoraviivaisuus, juhlallisuus, pronssin ja arvokkaiden kivilajien käyttäminen, vaaleat pinnat ja kultaukset. 

 

Me kapusimme ja kapusimme. Puuportaat kiersivät tornin sisäosia jyrkkinä ja vaativina. Ohitimme kirkonkelloja ja kieltokylttejä. Ohitimme majesteettisen kellokoneiston ja entisaikojen graffiteja:



Pää pyörällä ja pohkeet maitohapoilla punnersimme itsemme ylimmälle tasanteelle ja sitten näimme kaupungin jalkojemme alla. Näimme vanhoja arvorakennuksia ja uudempia urotöitä. Näimme tehtaita ja merenselän. Näimme puistoja ja naurettavan pieniä ihmispoloja:

 


Korkeanpaikankammoinen minä pitelin seinistä kiinni ja yritin sohia kamerani kanssa miten parhaaksi näin. Työtoverini sen sijaan oli rauhallinen kuin viilipytty ja uskaltautui aivan ikkunan viereen mallikseni.


Sitten alkoi urakan vaikein vaihe - alas laskeutuminen. Työtoverini laskeutui nenä edellä, minä takapuoli pitkälläni. En rohjennut vilkuilla alaspäin, muuten nököttäisin edelleen tornissa. Oppaamme laskeutui viimeisenä, selkä suorana ja arvokkaan tyynesti. Taisi sitä naurattaa mamman valkea nenänpää ja vinkuva hengitys.

Alhaalla meitä odotti rauha, tyyneys ja teeskentelemätön kauneus:

 

Votiivilaiva kuvaa 1830-luvun piirustusten perusteella tehtyä parkkilaiva Columbusta. Se on rannikkokaupunkien kirkoille tyypillinen symboli, joka muistuttaa Oulun merellisestä historiasta. Vertauskuvana votiivilaiva tarkoittaa Kristuksen kirkkoa, joka purjehtii aikojen myrskyssä kohti iankaikkisuuden satamaa.

Kuorin lasimaalaukset ovat vuodelta 1898 ja peräisin Saksasta. Sivulaivojen päätyikkunoiden lasimaalaukset Jeesuksen syntymä, opetukset ja ihmeteot teki G.Forsström 1932 ja vuodelta 1977 ovat peräisin Bruno Tuukkasen Kristuksen elämäntieOnni Ojan Vuorisaarna ja Lauri Ahlgrenin Pyhä kolminaisuus

Alttaritaulun nimi on Kristuksen kirkastuminen. Sen on maalannut kuninkaallinen hovi- ja historiamaalari Robert Wilhelm Ekman vuonna 1859 Pariisissa. Keskiössä on Kristus, sivuilla Mooses ja Elias sekä alareunassa opetuslapset Pietari, Jaakob ja Johannes. Oulun porvaristo lahjoitti taulun Krimin sodan jälkeisen rauhan kunniaksi.


Oulun tuomiokirkon arvokkain taide-esine on Johannes Messeniuksen renessanssimuotokuva. Se on Suomen vanhin ei-kuninkaallista henkilöä esittävä öljymaalaus ja ensimmäinen varmasti identifioitavissa oleva muotokuva Suomessa. Muotokuva kulki Messeniuksen mukana karkotukseen Kajaaniin. Karkotuksen loputtua Messenius muutti Ouluun. Messenius itse lahjoitti muotokuvansa Oulun kirkolle 1635 ennen kuolemaansa Oulun linnassa


Muotokuvan on ilmeisesti maalannut hovimaalari Cornelius Arendtz vuonna 1611. Tuolloin korkeastioppinut herra Messenius oli 30-vuotias ja toimi valtiotieteen ja lainopin professorina Upsalan yliopistossa. Hänellä on muotokuvassa päällään papiston ja muiden oppineiden tumma, edestä napitettava puku, valkoinen pitsikaulus ja ylös käännetyt kalvosimet. Messeniuksen oikea käsi lepää kirjalla, missä näkyy Messeniuksen tunnuslause: Muusat jäävät elämään kuoleman jälkeen / Elämä ilman niitä on kuolemaa. Kirjan vieressä on pääkallo, jonka silmistä ja nenästä kasvaa kukkia - mikä hieno kuoleman ja elämän vertauskuva!


Huimasi ja heikotti, todellakin. Eikä pelkästään siitä syystä, että minä heikkohermoinen kapusin ensimmäistä kertaa elämässäni kirkontorniin. Vaan myös siitä syystä, että kaiken maallisen kuorrutuksen alta kuuluu korkealta ja kovaa:  MINÄ OLEN A ja O.

Vanha rouva

10 kommenttia:

  1. No on teillä komia kirkko ja korkia torni.
    Oot sie vaa urhea likka ko tuonne kiipesit ja tulit vielä alaskii, kurjaa ois ollu jo torniin oisit jääny.
    Totta tuo viimonen lause, siihe pittää sanova että AMEN.

    VastaaPoista
  2. Kotipaikkakunnallakin voi näköjään seikkailla, kun vaan riittää mielikuvitusta. Onneksi pääsit itse alas sieltä, ettei tarvinnut palokuntaa soittaa apuun ;)

    VastaaPoista
  3. Minä ilmeisesti en ole kovinkaan nero,kun minulle ei tulisi mieleenikään kuuna päivänä sellainen nerokas idea,että kavuta kirkon torniin!! Ooh,nosta sulle hattua,tai jos hattua ei ole niin niiata niksautan... Huimaa ja pelottaa isosti jo ajatuskin noin korkealle kiipeäminen.Ehei,paras olla jalat maan pinnalla. Mutta kirkkojen lasimaalauksista tykkään kovasti ja alttaritauluistakin. Minkähän moinen alttaritaulu siellä Alahärmän kirkossa oli? Ajattele oman paikkakunnan kirkon alttaritauluakaan en muista,vaikka olen ollut siellä niin monet kerrat. Syntymäpaikkakunnan kirkon alttaritaulun sentään muistan. Olen omaksunut sen henkilökohtaisesti itselleni,syntinen nainen Syykarin kaivolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole minullekaan tullut mieleen aikaisemmin, mutta kun ympäristötekijä (eli 22-vuotias työtoveri) aikansa usutti ja maanitteli, niin jo ei tarvinnut hullu enempää. Mutta kyllä kannatti.

      Alahärmän alttaritaulu on muuten Kristus Getsemanessa ja sen on maalannut taiteilija Aleksandra Frosterus-Såltin vuonna 1904. Muuten en tietäisi, mutta kun tuolla meidän alttaritaulun maalanneella Ekmanilla on kontollaan 2. sija suomalaisten alttaritaulujenmaalaussuomenmestaruudessa eli yht. 49 alttaritaulua ja Aleksandra Frosterus-Såltinilla on SM-määrä maalattuja alttaritauluja eli yli 70 alttaritaulua.

      Poista
  4. No vissisti heikotti. Mulla oli just eilen (perjantaina) vähän samanmoinen ajatus, että käytäisiin Seinäjoen Lakeuden ristin tornissa (hissillä), vaan ei menty - oli niin väsy asuntomessukierroksen jälkeen...
    Taitaa olla se Iisakin kirkon torni toissa kesältä, minne ollaan viimeksi kavuttu - harvakseltaan siis kapuillaan :)
    Mutta kyllä oli vaivan väärti sunkin reissu (peukku).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi nyt mun alkoi tehdä mieli Pietariin! Lähdetäänkö?

      Poista
  5. Kiitos kauniista sanoistasi. Kyllä oli komeat maisemat huipulta ja muutenkin hieno kirkkokierros!

    VastaaPoista