Joten minun piti vasiten ruveta opettelemaan traktorilla ajamista. Rälläsin opiskelutoverini kanssa yhden laajan pellon mustalle mullalle ja vasta koepäivänä meille poloisille selvisi, että koe suoritetaan peräkärryn kanssa. Peräkärry piti saada peruutettua latoon niin, etteivät ladon ovenpielet lähteneet mukana.
Kieli keskellä suuta hitaasti hivuttamalla sain traktorini ja peräkärryni latoon ja lato pysyi ovenkarmeineen pävineen pystyssä. TADAA! Olin niin polleaa, niin polleaa - varsinkin kun autoajokortin omaavat kurssitoverini, nuoret pimatsut (joiden siis piti kortistaan huolimatta osallistua traktorikokeeseen) kolhivat kokeessa sekä ladon että peräkärryn ja saivat ajopelin niin totaalisen linkkuun, että sen suoristamiseen meni hyvät tovit hermoheikon miesopettajan aikaa.
Siitä lähtien minä olen ollut heikkona traktoreihin. Voi että pisti vihaksi, kun tyttökaverini sai 40-vuotislahjaksi mieheltään kirkkaanpunaisen vintage-traktorin! Siellä se edelleen nököttää kukkapenkin komistuksena Keski-Suomessa. Pah.
Tänä viikonloppuna Vanha herra ilahdutti minua ja täytti monivuotisen haaveeni päästä Oulaisiin Weteraanikonepäiville. Perillä minua odotti yli sata traktoria - itse asiassa ne tekivät edessäni oikein traktorimarssin. Toinen toistaan hienompia traktoreita eri maista ja eri vuosilta. Kuskinpukilla komeita isäntämiehiä, yksi emäntä ja muutama kasvavan polven traktorimiehenalku. Oli se vaan niin komeaa katseltavaa, oli!
24. Waltakunnalliset Weteraanikonepäivät olivat elämys sekä minulle että Vanhalle herralle. Sain rautaisannoksen höyry- ja löpökoneiden käynnistys-, huolto- ja rompeoppia. Ja ne maamoottorit! Olen kuvitellut ne pieniksi sieviksi suurinpiirtein ompelukoneen kokoisiksi masiinoiksi, mutta nyt asian laita paljastui ja tanner jytisi, kun innokkaat miehet maanittelivat maamoottoreitaan käyntiin:
Maamoottoreiden joukosta löytyi yksi todellinen vintage-kaunotar, Oulussa vuonna 1915 valmistettu maamoottori. Vanhan herran pappa on ollut Oulun rautateollisuuden tehtaalla töissä!
Vanhan mersunkin löysimme. Se oli niin komea! Entäs sitten höyrymasiinat. Sitä suhinaa ja puhinaa, kun niitä näytöksissä käynnisteltiin.
Työnäytökset olivat kullanarvoisia tämmöiselle maallikolle, joka ei tiedä sen maamoottorin toiminnasta ja tarkoituksesta mitään. Mutta kun näin rautakankea semmoisen avulla taottavan, älysin minäkin homman jujun.
Kaiken Wanhan Woiman keskellä ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisinta olivat kuitenkin miesten ilmeet! Kun rasvanäpit saivat jonkun halavatun masiinan käyntiin, voi sitä leveää hymyä, isällistä ylpeyttä ja selkääntakomista.
Kaiken Wanhan Woiman keskellä ehdottomasti kaikkein mielenkiintoisinta olivat kuitenkin miesten ilmeet! Kun rasvanäpit saivat jonkun halavatun masiinan käyntiin, voi sitä leveää hymyä, isällistä ylpeyttä ja selkääntakomista.
Minä bongasin kaikkien vempainten joukosta myös jotain tuttua:
Vanhan kunnon GAZ-kuormauton lavalla huristelin opiskeluaikana Leningradin öisiä katuja pitkin. Koska metro lopetti liikennöinnin puoliltaöin, Gaz pelasti yöjalasta opiskelija-asuntolaan liftaavan neidon ;)
Vanha rouva
Sinullapa on ollut Vanhan Herran kanssa hauska ja mielenkiintoinen päivä. Tuo traktorin ja peräkärryn linkkuun peruuttaminen on jotenkin tuttua. Ajoittain ne menee vanhasta muistista linkkuun vieläkin. Onneksi nykyisin ei useinkaan enää tarvitse kärryn kanssa puljeerata.
VastaaPoistaSaskatoonit kypsyvät puolen kuun loppupuolella. Pistän viestiä. Punikkitatteja näkyi jo kankaalla. Samoin löysin kanttarelleja, joten kohta ovat herkkutatitkin.
Yhtenä kesänä kerättiin Rokualta 37 kiloa madottomia herkkutatteja. JOten tulossa ollaan!
PoistaVai olet sinä traktoriakin ajanut, oikein peräkärryn kanssa ja peruuttanut hajottamatta niin latoa kuin menopeliäkään, uskomattomia kertomuksia varhaisnuoruudestasi! Moneen mukavaan juttuun tiesi on johtanut! Uskomattomalta tuntuu sekin että tuollainen ihanuus olisi kukkapenkin koristeena, haaskuuta sanon minä!
VastaaPoistaUskon että miesten ilmeet tuollaisen konemäärän keskellä on ollut pelkkää hunajaa, tosimiesten poikamaisuus herää asiallisen aikuismaisesti, koneissa on jotain niin maskuliinista! Mutta Vanhalle Herralle nostan hattua kun Sinut tuonne mukavaan tilaisuuteen vei, suhinasussun :D Ihanat vanhat autot ja traktorit...vanha Gaz...:D :D :D
Paljon on tosiaan kotomaassa nähtävää!
Varhaisnuoruus, ah ja voi! Elänkös mää nyt sitten myöhäisnuoruuttani ;) Hauskasti sanottu.
PoistaJaa,jaa,noitten ihanuudesta en tiedä! Minä olen jo lapsuudessa ja nuoruudessa pellolla tosi paljon ajanut traktoria ja peräkärryjen kanssa. En mä ymmärtänyt,että se nyt niin ihastuttavaa ois ollut.Pikemminkin työtä ja työtä. Niin,ja ei minulla mitää traktorikorttia ollut!
VastaaPoistaNo mut sää ootkin tommonen rämäpää Väkertäjän kanssa. Minä se olen lainkuuliainen kansalainen!
PoistaIntsun tekstin voisin melkein lainata suoraan - Dextalla ajelin (ilman korttia) sokerijuurikasmaalla -> iskä istui haran peräs ja tyyräs rivien välistä roskat veks :) No, rusketusraidat tuli ainakin :D
VastaaPoistaMutta onhan näitä vanhoja kulkupeliä näytillä täälläkin ;) - Taisit missata vanhojen kulkupelien päivät silloin kun kävit 1700-luvun markkinoilla...?
Laitanko osootesta missä niitä saa ihailla oikein sitten luvan kanssa - nousta vaikka kyyttiin (ei lähde liikkeelle :))
Minä oon aina halunnut mallata itseäni semmoisen ison letukan etupenkille ;)
PoistaKyllä tuolla naisihminenkin varmasti viihtyi. Koskaan en ole saanut traktorilla ajaa, mutta papallani oli aikanaan vihreä pieni Zetori ja se oli niin hieno. =) Olis kiva vielä nähdä semmoinen joskus.
VastaaPoistaKyllä viihtyi naisihminen, enkä ollut suinkaan ainut. Pitäähän miehillä olla jarrut mukana, jottei pihat täyty maamoottoreista ;)
Poista