Purkitin ja pakastin kesää talteen talven varoiksi koko armiaan lauantain.
Pesin, halkaisin, poistin kivet ja viipaloin viisi kiloa isoja unkarilaisia luumuja. Sekoitin luumuviipaleisiin azorilaista hunajaa ja pakkasin pakastepusseihin. Saman hunajakäsittelyn sai myös ämpärillinen vaaleita karviaisia, jotka ensin myllytin monitoimikoneella tuusannuuskaksi. Vanha herra saksi kiltisti karviaisista karat ja tupsukkeet pois. Kiltti mies!
Nyt on mistä keitellä talven tullen kiisseliä ja lappapuuroa - piirakoista puhumattakaan.
Karviaisia päätyi myös maailman helpoimpaan karviaispiirakkaan. Painelin murotaikinan piirakkavuoan pohjalle ja reunoille. Hurautin vuoan täyteen kokonaisia karviaisia ja päälle kaadoin marmeladisokeria desin verran. Sitten murotaikinasta ristikko karviaisten päälle. Uunissa piirakat olivat puolisen tuntia 200 asteessa. Jäähdytin hyvin, jotta karviaiset kerkisivät asettautua marmeladiasentoon!
Piirakoitten paistuessa keittelin hilloja. Ensin tein punaherukoista ja mansikoista punaista hilloa. Sitten keittelin keltaisista karviaisista ja banaanista keltaista hilloa. Hillon perusohje löytyy hillosokeripussin kyljestä. Ennen purkittamista hurruuttelin hillot tasaisiksi sauvasekoittimella.
Löysin kaupasta makeita ranskalaisia päärynöitä. Kuorin ja lohkoin ne kattilaan ja mausteeksi kaavin yhden vaniljatangon ja raastoin yhden sitruunan kuoren. Keittelin hillosokerilla ja tuloksena oli mitä aromaattisin herkkuhillo, jonka ylellisyyskerroin kasvoi kohisten, kun surruuttelin hillon lopuksi samettisen sileäksi.
Eihän sitä pelkällä makealla koko talvea pärjää, joten pakko oli tehdä viisi kiloa etikkakurkkuja hiukopalaksi.
Kurkut saivat seistä yön yli kylmässä vedessä pation nurkassa ja aamulla harjasin ne puhtaiksi. Sitten veistelin kurkut giljotiinilla viipaleiksi ja ladoin mausteiden kanssa purkkeihin. Perusmausteitani etikkakurkuissa ovat valkopippuri, valkosipuli ja tilli. Muut mausteet vaihtelevat mielitekojeni mukaan.
Tällä kertaa puolet kurkuista saivat mukaansa perinteisiä mustaherukanlehtiä. Puolet kurkuista saivat venäläisen tujauksen tammenlehdistä ja roseepippurista. Liemenä on vesi-etikka-sokeri-suola-seos. Nyt kurkut ässehtyvät ainakin jouluun asti, että maut kerkiävät tasaantua.
Kun minä ähräsin hillojen ja piirakoitten kanssa, Vanha herra tuuskasi joutessaan kaksi maijallista punaherukkamehua. Kiltti mies!
Vanha rouva
Oletpa ollut taas ahkera! Tunnustan etten ole koskaan keittänyt yhtäkään purkillista hilloa :-)
VastaaPoistaVoi herranen aika sun kanssas, millanen kone sie oot ko tuollasen määrän herkkuja keittelit, ihan mahtavia nami nami :)Mie vaan lankoja paassa lämmittelin.
VastaaPoistaOikein oikein mahtavaa syyskuuta siulle ja kalamiehellesi
Voi kunpa minäkin olisin noin ahkera!!
VastaaPoistaJa että niin montaa sorttia valmistui ja herrakin osallistui noin mahrottomasti! Hiljainen ihailuni työmyyrille, talvella on helppo hymyillä suu hunajalla!
VastaaPoistaHieman eksoottisempia, ja mielenkiintoisempia sisältöjä näissä purnukoissa kuin tavishilloja :)
VastaaPoistaPäätin, etten tee yhtä ainoaa hillosatsia, vaan yhden pienen (tavis)satsin tein ja vein jo kellarin säilöön. Kurkkusalaattia avomaankurkusta onkin vielä tekemättä.